RokRok

IMG_8531

IMG_8530

Huomasin tänä aamuna olevani riippuvainen. Ei musiikkia työmatkalla = outo olo.

Matkustatteko hiljaisuudessa, rupatellen vain kuulokkeet korvissa?

Advertisements

7 kommenttia artikkeliin ”RokRok

  1. Just tänään aattelin haluavani kuulokkeet. Mulla ei vaan mahdu ne napit korviin. Kääpiökorvaongelma. Liikun useimmiten autolla ja siellä soi kyllä. Tai sitten laulan suuntäydeltä.

  2. Annelie: mulla siis on napit, sanoin nyt vaan kuulokkeet. Nappeja on monen kokoisia. Ostin sellaiset joissa saa vaihtaa neljän eri koon välillä. Pienimmät käy lapsillekin. ”Tiivisteet” on hyvin ohutta ja joustavaa, pehmeää materialaia, tosi mukavta, loistava kuuluvuus.

  3. Silloin kun vielä matkustin, laitoin kuulokkeet korviin ja niistä kuulokkeista tuli sitten radion puheohjelmaa. Asiallista ja rauhallista. Toki silloin, jos oli seuraa, saatoin jutellakin.

  4. MInä olen matkustanut työmatkani lähes aina musiikitta. ( ehkä senkin vuoksi kun ei ole ollut soitinta josta kuunnella) Tunnustan että minusta on joskus mukavaa kartoittaa ympäröivää äänimaailmaa ja varastaa näpäyksiä tuntemattomien ihmisten puheista.

    Kuuntelen edelleen musiikkia oikeastaan vain kotona ollessani.Jotenkin tuntuu kai että kuulokkeet helposti rajaavat (minulle )liikaa ulkomaailmaa pois, pelkään kai käveleväni vielä ratikan alle. Olen aika ajatuksissani ja hajamielinen toisinaan muutenkin.

  5. Mä liikun ilman musiikkia. Annan kanssa samaa, olen omassa kuplassani jo muutenkin enkä aina kuule ja näe, musiikki varmaan sais mut irtaantumaan kokonaan. Kotonakaan en siedä jatkuvaa ääntä, mulle on esimerkiksi ihan mysteeri ihmiset, jotka käyvät nukkumaan musiikkia tai elokuva taustalla.

  6. Varttitunnin työmatkani pyöräilen ilman musiikkia. Korvissani raikaa kuitenkin vielä pitkin matkaa päiväkotiin jättämäni kuopuksen protestihuuto. SE on kaukana hiljaisuudesta…

  7. Kati: harrastan tuota myös silloin tällöin. Maan alla vaan radio tuppaa kuulumaan ajoittain aika heikosti!

    Anna: salakuuntelu kuuluu mulla bussiin. Metrot ovat niin tuskaisia paikkoja kahdeksan nurkilla että mun on suljettava itseni kaikelta.

    Martta: kotona en missään nimessä siedä jatkuvaa ääntä. Jos tv on auki se ei saa olla kovaa. Musiikkia en koskaan laita ”taustalle”. Mieheni herää kelloradioon, se on minusta ihan kauheeta.
    Eilen lähdin yhdestä vaatekaupasta pois koska en kerta kaikkiaan kestänyt sovittaa kopissa kun musiikki oli aivan TÄYSILLÄ ja kamalaa.

    Kirsi: Pyörällä ajaessani en uskaltaisi kyllä musiikkia kuunnellakaan! Protestihuuto, voi itku. Se on se mistä ne tarhantädit sitten sanoo että ”kuulkaa se loppuu iiiihan heti kun äíti on lähtenyt”…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s