Ristiriita

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minulla on yhä vähemmän sanottavaa ja yhä enemmän ajateltavaa.

 

 

Mainokset

14 kommenttia artikkeliin ”Ristiriita

  1. Kuulostaa tutulle tällä hetkellä. Ajattele rauhassa sillä kuvasi puhuvat sitäkin enemmän. -Anne

  2. Komppaan Annea: näin sisältörikkaat kuvat toimivat ilman sanojakin. Klikkasin jokaisen näistä suuremmaksi. Viimeisestä tuli jostain syystä mieleen David Lynchin estetiikka. Kaunista mutta samalla vähän uhkaavaa.

  3. Anne: sen verran kun ehdin, kirjoitan myös mutta blogiin en osaa kaikkea laittaa.
    Kiva kun käyt täällä, kommentit ilahduttaa aina!

    Bertiina: kiitos paljon sanoistasi. Kaksi alinta kuvaa ovat yhdestä brysseliläisestä viiden tähden hotellista. Miehen täti yöpyi siellä hiljan, kävimme hakemassa hänet huoneesta. Hotelli oli komeudessaan ja pröystäilevyydessään tavallaan upea mutta sittenkin ehkä päällimmäinen tunne oli kalsea. Sieltä lähti jotenkin apeana pois.

  4. Hienosti sanottu. Tuli jotenkin ihan mieleen Paavo Haavikko. Koen samanlaista tunnetta. En vain löydä sanoja, vaikka ajatuksia olisi melkein muille jakaa. Oikeastaan en kuitenkaan halua jakaa niitä, siksi sanat varmaan puuttuvatkin. Taidan mennä kirjastoon ja hakea Haavikkoa kotiin.

  5. Samanlainen olo. Mietin, menenkö umpeen eli alanko viihtyä ihan kokonaan itsekseni ajatusteni kanssa.

    Onko keskimmäisessa kuvassa hissikuilu ja ne vitjat, jotka kiskovat hissiä ylösalas? Tuossa voisi keinua ja siihen voisi hirttäytyä. Siten tavoitan tuon ristiriitaisen hotellitunnelman, josta kerroit.

  6. Mirva: kiitos Mirva. Olipa vertaus. Siksi sanat puuttuvatkin, olen varma. Pitääkö minunkin alkaa lukea Haavikkoa?

    Katja: kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa. Kyllä, kuvassa on hissikuilu ja ne vitjat. Minusta nuo ovat aina olleet samaan aikaan kammottavia ja kiinnostavia.

    1. Kiva oli käydä täällä! Moni vanha ja tärkeä blogi on kokonaan kadonnut. Minäkin olen hiukan tuuliajolla. Totta tuo, että hissit, kuilut ja vitjat (se ei taida olla ihan täsmällinen sana niille) ja kaikki niihin liittyvät ovat valtavan kiehtovia. Olen pohtinut niitä viime aikoina kirjoittamisen merkeissä. Kummallisia harrasteita ihmisellä… Mitä sinun sukulaiseesi kytkeytyvälle kirjoittamisellesi kuuluu?

  7. Katja: moni on kyllä kadonnut. Ei ihmiset kai jaksa. Ja harva jaksaa vain kirjoittaa jos kukaan ei koskaan välitä sanoa mitään kommenttilootassa. Sitäkin on niin paljon. Ihmiset ottavat mieluummin kuin antavat.
    Olen niin iloinen kun joku muistaa sen kirjoitusjutun.
    Se kyseinen stoori jäi silleen. En ole jatkanut. Sen sijaan eräs toinen teksti tuntuu kulkevan, sitä on pian sata A4:sta. Sen kertojahahmon esikuvana on vanha ukko joka asui tässâ meidân alla – tai joku hänen kaltaisensa. Olen jatkuvasti yllättynyt siitä miten helppo minun on eläytyä vanhojen ukkojen ajatelmiin.

    1. Vanhat ukot ovat intressantteja. Muistan, kun kirjoitit siitä tyhjentyneestä asunnosta. Ajattele, että hänen elämä saa jatkoa sinun tekstissäsi — vaikkei ihan sama henkilö olisikaan kyseessä. On kuitenkin inspiroinut. Aika mahtavaa! Minulla on aina pieniä poikia mielessä ja hahmoina. En tajua, miksi. Unissa olen usein myös poikanen.

  8. Olipa hieno virke! Sopii minunkin tunnelmiini. Pitänee ottaa rauhassa. Olen myös nyt Suomessa törmännyt hurjaan määrään kavereita ja tutun tuttuja yms. jotka ilmaisevat lukeneensa innokkaasti blogia vuosia jättämättä koskaan esimerkiksi ilahduttavia tsemppikommentteja. Nyt huomaan mahdollisten kirjoitusaiheitteni olevan sen verran henkilökohtaisia ja paljastavia, etten ihan tiedä onko niitä sittenkään tarvis täällä blogistaniassa levitellä. Eli ajatteleminen jatkukoot sekä siellä että täällä. Terveisiä tukholmalaisesta hostellista!

  9. Katja/ ihanaa, täällä on kunnon keskustelua kuin ennen vanhaan! Tuntuu että sellainen on jotenkin vähenemään päin blogeissa.
    Niin, se tyhjä asunto teki kyllä vaikutuksen. Ukko myös. Näen häntä silloin tällöin ruokakaupassa ja juttelemme.

    Vilijonkka/ minulla on sama kokemus tuosta että jossakin sopivassa välissä ilmoitetaan että niin muuten olen vuosikausia mukenut juttujasi mutta ”olen itse vaan Facebookissa niin ei aika riitä kommentoimaan”. EI, kaikkea en välitä kirjoittaa täällä.

    1. Naamakirja se vasta mesta onkin, huh. Olen kirjautunut kyllä, mutta käyttö on jäänyt varsin vähäiseksi, koska siellä vallitsee ihmeellinen pakkopositivismi. Ihan oikeasti ne ihmiset valehtelevat aivan pakosti elämänsä kertakaikkisesta täydellisyydestä, kai? Harkitsen vakavasti sieltäkin poistumista. Harmillisesti monet kansainväliset tutut käyttävät sitä pääasiallisena yhteydenottokanavana perussählöpostin sijaan. No joo, harkintaa siis suuntaan jos toiseenkin, elämä kuitenkin jatkuu tuttuun tapaan räpiköimällä!

  10. Pitkästä aikaa minäkin täällä kirjailemassa, jotta moi vaan! 🙂 Mutta tuota olen minäkin ihmetellyt, että jotkut bloginpitäjät eivät vastaa heidän kirjoituksiinsa kommentoineille ihmisille – se on minusta kuin kutsuisi kylään väkeä ja seurustelisi sitten vain parin kiinnostavimman tyypin kanssa.

  11. Vilijonkka: mää en ole naamakirjassa, ei vaan kiinnosta yhtään. POistu jos se aiheuttaa pahaa mieltä, se on minusta silloin turha paikka pyöriä.

    Pandice: kiva lukea sinua pitkästä aikaa! yritän aina vastata juuri tuosta syystä. Mikä minä olen odottamaan kommentteja ellen sitten itse niitä huomioi. Näin ajattelen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s