Tour de France

2013_07080103

Lauantain festivaalipäivän jälkeen lähdin hyvissä ajoin aamulla pyöräretkelle. Yksin, koska muut nukkuivat tai olivat vasta heränneet ja haalivat vielä aamiaistarpeita pöytään.

Tyhjä tie edessä, alla liian pieni lainapyörä, kuuma heti aamusta.

2013_07080109

2013_07080106

Vastaan tuli traktori ja yksi keltainen auto. Myös yksi valkoinen kissa.

2013_07080114

Pelloilla lehmiä, hevosia, viljaa, unikkoja.

2013_07080111

Mikä on hienointa kun pyöräilee ylhäisessä yksinäisyydessään hiljaisilla maalaisteillä?

Tietysti se että alamäessä nostaa jalat polkimilta ja HIIIIHKUUUUU ääneen. Tämän Tour de Francen voitin minä!

 

Mainokset

10 kommenttia artikkeliin ”Tour de France

  1. Tuollaista tietä olisikin ilo pyöräillä. Meillä täällä näitä maalaisteitä on, mutta ne lapattu täyteen sellaista isoa irtosoramurikkaa, jossa pyörä poukkoilee ja korvissa pauhaa hirveä räminä koko ajan. Ei yhtään nautinnollista, vaikka maisemien puolesta voisikin olla.

    Unikot on kauniita. Ne täältä puuttuu, mutta Espanjassa sain poimia niitäkin maljakkoon asti ja päiväkirjan väliin.

  2. Mira: on, minustakin. Mutta ne sukulaiset jotka tuolla asuvat sanovat etteivät koskaan ole tuollakaan tiellä kulkeneet vaikka on 5 min. päässä kotiovelta.

    vilijonkka: uskonnollisuus sopiikin seuraavan postauksen aiheeseen:)

    Liivia: joo, toi ei ollut sellainen töyssytie ollenkaan! Unikot kirjan välissä on hassuja. POimin aikoinaan Hollannissa ja löysin vasta hiljan osan niistä. Olin unohtanut missä kaikkialla niitä oli kuivumassa.

    Riikka: kyyristelin siellä tien varressa vähän väliä ja puhuin lehmille ja itsellenikin kai. Rentouttavaa.

    Hullut teekutsut: pikku pokkarini ottaa vielä ihan kelvollisia kuvia – ja varsinkin kun on kivaa kuvattavaa.

    maria: voittajan on helppo hihkua!

  3. Mitkä maisemat! Oi noita unikoitakin. ♥ Samanlaisissa maisemissa olimme pari vuotta sitten. Unikoita piti pian ohiajaessa niin itsestäänselvinä, ettei tajunnut kuvata riittävästi. Yhtäkkiä niitä ei enää ollut ja upeana lainehtinut viljakin oli puitu.(Talon kellarista löytyi rikkinäisiä polkupyöriä, vieraskirjasta vuosien varrelta niiden moninaiset ajajat. Niillä fillareilla ei uskaltanut kuin hetken matkan päähän ja sekin oli varsinaista taiteilua.)

  4. Katja: tiedätkö…jännäsin tuolla miehen siskon pyörällä päästellessäni että jos nyt menee kumi/jarrut/ketjut paikoiltaan niin etten osaa korjata…niin sitten työnnetään helteessä ja pitkään. En mää mitään puhelimia kanna mukana silloin kun Seikkailen.

  5. Mahtava tunnelma etenkin tuossa viimeisessä lauseessa. Osaan kuvitella miten pääsitkään voittajaksi:-)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s