Ei
tule mitään kirjoitettavaa mieleen. Tuleeko sinulle? Pitäisi olla yrittämättä muttei osaa.
Jospa kaikki alkaisivat toviksi kirjoittaa jonkun toisen blogia, mitähän siitä tulisi? Kuinka hyvin onnistuisimme kirjoittamaan toisena henkilönä? Onko meillä tunnistettava tyylimme?
p i i l o m a j a 
Roolien vaihto voisi olla mielenkiintoista. Tosin veikkaan, että tämä Kati ei menisi sinä-Katista kovin äkkiä. Ainakin sinulla on hyvin selkeästi tunnistettava oma tapasi kertoa.
Aivan varmasti on tunnistettavat tyylit, ja sehän on vain hyvä.
Tuossa joku päivä luin monen kuukauden blogipostaukseni peräjälkeen, sellaista en ollut ennen tehnyt. Minähän olin kirjoittanut joka päivä SAMAN jutun! En minä sitä kirjoittaessani huomaa, menneet päivät menneitä, enkä niitä siinä ajattele. Tuli sellainen olo, että vast’edes pidän suuni kiinni, ja toisaalta sellainen että mitä väliä.
Mmh, kyllä mäkin sanoisin että melkein ns. odottaa jotain tiettyä, kun lukee blogeja. Nauratti myös tuo Liivian huomio, että kirjoittaa joka päivä saman jutun. Musta tuntuu kanssa samalta, että mähän vaan piirrän tätä samaa ympyrää näillä sanoilla kerrasta toiseen -ja joskus huomaan että kirjoitan jopa identtisiä lauseita.
Hauska idea! Mun maneereja olisi varmaan sun taidolla helppo matkia, mutta minä en osaisi olla yhtä terävä ja yllätyksellinen kuin sinä. En sitten millään esimerkiksi keksisi blogiroolienvaihtoa! Oot mainio.
Sepä vasta olisikin mielenkiintoista. Randomilla blogivaihtari ja sitten hetki tyyliin tutustumista…luulen ettyä saattaisin sorua satiiriin…ja taitaisi omiakin poskia kuumottaa kun lukisin sen toisen kirjoittamaa omaa blogiani. Mut tää onkin muin lempi aihe. Se miten muut näkee mut. Just MIehen kanssa tänään mietittiin, millaisina meidät nähdään eri tilanteissa. Esim nyt uutena juttuna päiväkodin pihalla, yksinä monista vanhemmista noutamassa laosiaan… Aina muistavat sanoa jotain ihanaa ja positiivista, mutta mitkä on ne kahvihuonekeskustelut?