Ja entäs nyt

20130822_173622-1388318950

20130822_173534660791784

20130822_173518-1767282299

Tänä kesänä terassi on antanut parhaiten miekkaliljoja. Viime kesän voittaja oli kesäkurpitsa, joita nyt saimme yhden. Kiitos siitä. Valkosipulia saattaa olla mullan alla melkoinen satsi, mutten vielä tohdi nostaa.

Nyt asia kerrallaan, ensi viikko lomalla jalat hiekassa, suolaa suussa, sitä seuraavalla viikolla alkaa koulu. Ehkä myös itku ja hammastenkiristys. Luin sen Norwegian Woodin, katsoin elokuvankin. En mennyt tolaltani kummastakaan, mutta sen myönnän että kirjan henkilöt tulivat uniinkin. Ylipäätään koko kirja tunnelma (elokuvan samoin) jäi roikkumaan päälle, se on hiukan kuin tihkuinen sade joka kastelee vaikkei sitä näy.

 

 

Advertisements

5 kommenttia artikkeliin ”Ja entäs nyt

  1. Tykkäsin Norwegian Woodista ihan hulluna. Sputnik sweetheart miellytti myös, vaikka oli huomattavasti Norwegian Woodia mystisempi.

  2. Merja, nyt kun luin tämän oman arvioni kirjasta ja elokuvasta niin siitä voi saada hiukan liian laimean vaikutelman siitä miltä tuntui kun luin/katsoin. Pidin, kyllä, tykkäsin oikeinkin kovasti, odotin oikein koska pääsen lukemaan taas, mutta en ainakaan vielä voi sanoa että olisin hulluna tykännyt. muta se voi tulla vielä, voi nimittäin ola että luen uudelleen tämän.

  3. Minä en ole moneen vuoteen saanut gladioluksiani kukkimaan. En vaikka olisin mit niiden kanssa tehnyt. Mikä lievästi sanoen alkaa jo kyrsiä… 😉 Ehkä ne eivät vain tykkää minusta. Kesäkurpitsat sitten kyllä tekevät satoa. Valkosipulinvarret heittäytyivät kaatosateessa kyljelleen ja alkukesän lupaavalta näyttänyt sato vaihtui katovuodksi. Kummallinen satovuosi kyllä noin yleensäkin…

    Mun on ehkä pakko hankkia tuo Norwegian wood kaikesta huolimatta luettavakseni. Uteliaisuus nostaa päätään. 😉

  4. Minulla on Norwegian Wood vielä hyllyssä korkkaamatta (elokuvaa en ole nähnyt enkä siitä tiennytkään), mutta monta Murakamia olen lukenut, ja kuvailusi osui minusta tosi nappiin. Joku niissä kiehtoo, ehkä juuri se tihkuva tunnelma, mutta minäkään en niistä tolaltani mene, vaikka myös tykkään. Tai mistäs sitä tietysti tietää kun en ole tuota kyseistä vielä lukenut…
    Sputnik oli ensimmäinen jonka luin monta vuotta sitten. Muistan kuinka ensi alkuun olin lumoutunut, sitten loppupuoliskolla tunnelma lätsähti. Tuli ihan liikaa mysteeriä mun makuuni.

  5. Terveiset täältä! Elän kummallista aikaa ja kaipaan blogimaailmaan. Aikansa kutakin, Mitä kummia jaarittelen, piti sanomani tai kysymäni, että tmahdatko tietää…

    Onko miekkalilja sama kuin gladiolus? Ja entäpä iiris? Onko rakkaalla lapsella vain monta nimeä…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s