Ajattelin tänään

2013_1004loka0013

Kun muutin Suomesta 1997 ihmisillä oli vielä tiskipöytiä, lattioita, hyllyjä, pöytiä ja seiniä. Nyt tuntuu olevan vain tasoja ja pintoja. Silloin oli vielä siivoojiakin. Nyt on jotakin teknikoita. Eufemismeja?

Minun on pakko mennä pois (tai olen hiljaa) kun naiset puhuvat sisustamisesta tai siivoamisesta. En keksi mitään sanottavaa. Ei kiinnosta kuulla miten muilla. Mitä helvetin puhuttavaa siinä on, ylipäätään, miten lattiansa lääppii ja milloin? Tuli vaan mieleen aamulla maton alle lakaistessani.

Mainokset

12 kommenttia artikkeliin ”Ajattelin tänään

  1. 😀 kiitos tää pelasti mun päivän! 😀 Just ajattelin, et mä sit panostan kevätsiivoukseen, kun nyt ei irtoa.

  2. Lyöntivirhe : eufemismeja 😉 Muuten aika lailla samaa mieltä. Itse asiassa en oikein ymmärrä, mitä sisustaminen on. Siivoaminen on meillä tullut pakolliseksi ja säännölliseksi terveyssyistä, muuten löysäisin lestiä (ei taida olla suomea sekään) aika tavalla.

  3. Satu: ihan hyvä suunnitelma.

    Sari: olet oikeassa, korjasin. Totta kai minäkin siivoan, eihän täällä muuten voisi olla. En vaan jaksa sitä puhetta sen ympärillä. Olen kuin toisella planeetalla kun jotkut vertailevat liinojaan. Olen tällä hetkellä taas jotenkin tosi tympääntynyt siihen kaameaan kliinisyyteen ja ennalta-arvattavuuteen ja toimivuuteen ja järjestelmällisyyteen jota niin kovin ihaillaan. Liittyy vähän kaikkeen.

  4. Onko siivoamisessa jotain puhumista? En nyt ihan heti keksi. Mulle se on lähinnä: joku muu vois imuroida tänään kuin minä, kiitos.

    Sisustaminen on mulle nykyään sitä että ostan silloin tällöin (no tunnustetaan, liikaa) erivärisiä kynttilöitä. Muuten kaikkea roinaa on kyllä jo ihan tarpeeksi.

  5. Merja: no eipä luulisi olevan. mutta kaikkea sitä kuulee, jotain mikroliinapuhetta ja mikä on paras kaakeleihin. Ei pitäisi kuunnella kun kerran niin paljon ärsyttää.
    Toki on kivaa jos kotona on puhdasta ja vielä viihtyisääkin. Sitä en halveksu ollenkaan. Ehkä se on se jonkunlainen hössötys ja päteminen tämmöisten asioiden ympärillä, jotka nyt ovat… aika toisarvoisia. Siis minun mielestäni.

  6. Tiedän olevani vanhakantainen ja konservatiivi (jaa, eiks nuo ole yksi ja sama asia, en ole ihan varma), ja meillä siis on tiskipöytä, seinät, lattia, pöytiä…eikä taatusti tule tasoja eikä pintoja.
    Töissä meillä ei enää ole siivoojia, vaan siistijöitä. Minä välillä vahingossa sanon siivooja, ja moni kiirehtii korjaamaan virheen. Mutta olen miettinyt, että eikö siivooja-nimeke tee jotenkin siitä työstä
    arvokkaampaa, siistijä-termi taas kuullostaa siltä että pikaisesti vähän vain huiskitaan, mutta siivooja siivoo kunnolla. Arvostan toki työtä nimikkeen muutoksesta huolimatta, mutta ihmettelen sitä. Ihmettelen ylipäätään tätä kauheaa muutosvimmaa, joka kaikkialla pyyhältää.

    No niin, ymmärrän mitä tarkoitat, ja minuakin ottaa päähän. Onneksi kukaan ei yritäkään puhua minulle siivoamisesta eikä sisustamisestakaan. Rinnastan tuon vähän siihen, kun pikkulapsiäitiysaikaan äidit tuppasivat puhumaan helposti lastenhoidosta, vaippalaaduista ym. Karkasin aina tieheni. Silloin kun sai aikuisseuraa, niin nimenomaan minusta se tarkoitti tilaisuutta puhua asioista, jotka ei olleet sitä vauva-arkea.

  7. En tiedä mikroliinoista enkä ole niitä liippaavia keskusteluja joutunut koskaan kuuntelemaan. Mutta mun on ny tässä ja heti tunnustettava syntini – minä rehvastelen ikkunanpesulla. En tiedä, mikä siinä on, mutta jos olen pessyt ikkunat ja satun jonkun kanssa sinä päivänä vähän pitempään juttusille, niin pakko kehaista.

    Jotain maagisen hienoa niissä puhtaissa ikkunoissa minusta on. Ja semmosta ylpeydenhyrinää, että ”minäpä se tuossa aamupuhteeks pesaisin ikkunat, kelpaa ny valon tulvia tupaan”. Niin pahaksi ei sentäs vielä ole äitynyt, että rupesin siitä metodista sen kummemmin avautumaan. Paitsi tietysti, jos sattuu olemaan puhekaverina toinen ikkunanpesufanaatikko. Sit voidaan pohtia että onko se etikka vai sanomalehti vai molempi parempi.

    Ja mää kun olen sillain joustava ihminen, niin voin jutella siitäkin, että kantsiiko sillä ikkunankuivaimella vetää sivuttain vai pystysuuntaan. Vaikka oikeesti en moisiin humputuksiin usko.

    No joo, vakavammin puhuen, minua ei oikeastaan tympäse mikään tietty puheenaihe. Minua harmittaa sellainen Alexander Stubbmainen minä-minä-huomaathan miten menestynyt ja noheva ja well connected minä olen, minä olen niiiiin tärkeä, minä olen kiireinen, minulla on maraton- aikatavoite, minä vietän lasten kanssa laatuaikaa- monologi. Tapaan nykyään ihan liikaa tämmöstä porukkaa, jolle kaikki ihmissuhteet on ”verkostoitumista” ja perhe on ”voimavara” ja sitä rataa.

  8. Kirjoitanpa vähän mummuikäisen harmituksen aiheista. ”Ne” (eläkeläiset siis) kun ei muusta puhuiskaan kuin lastensa saavutuksista ; kenestä on tullut tohtori, kenestä maisteri, kuka päässyt hienoon virkaan ym.Lastenlapset on sitten ihan oma osastonsa. Sitten on nää ”matkakertomuk-
    set. En ole kateellinen, mutta vallalla tuntuu olevan hirvittävä kilpailu siitä kuka on käynyt kauimpana, kuka kalleimmalla, kuka eksoottisimmalla ja ”voi voi kun taas on varattuna matka, vaikka just tultiin !” Kuuntelen kyllä mieluusti millaista on missäkin maailman kolkassa, mutta kun se menee rehvastelun puolelle niin kiitos ei.
    Ei siinä paljoa huvita mainita, että käväisin viikolla Tallinnassa.

  9. Moi,
    kylläpä oli osuva kirjoitus – ihan kun olisit nimittäin nähnyt mitä sulle pakkailin kirjekuoreen nyt juuri….Toivottavasti saat kunnon naurut, kun posti tulee perille!

  10. Liivia: heh, vauva-aikana, niin. Olin omasta tahdostani suhteellisen irti niistä paikoista joissa olisi joutunut kovin tuollaisiin keskusteluihin. Joskus joutui kyllä tinkimään omasta henkisestä mukavuudestaan, ja hiukan osallistumaan siihen samaan, koska seuran tarve tuli niin suureksi…

    Lempi: kiva kun kommentoit taas pitkästä aikaa. Hmmm, tunnistan mistä kirjoitat tuossa loppupuolella. Mutta hei, minustakin perhe voi olla voimavara, JOS siis tarkoitetaan sitä että kun muuten on raskasta tai ankeaa niin perhe voi tuoda iloa…tai jotenkin näin.

    Mummu: lapsistaan voi toki olla ylpeä ja voi olla iloinen heidän saavutuksistaan mutta ymmÄrrän kyllä mistä puhut. Ja matkakertomukset voivat olla viihdyttäviä ja kiinnostavia – mutta riippuu niin kovin millä sävyllä esitettyinä. Niin se vaan on.

    Maria: hiiih, postia tulossa, odotan ilolla!

  11. No mää kyllä oon puhunut siivouksesta(kin), mutta puhun muutenkin vähän mitä mieleen juolahtaa. Harvemmin sen henkevämpiä puhunkaan. Mutta silti: sä oot kyllä hauska. Ja vaikka mulla on mikroliinat, puhdistuskivi ja laattasaumaharja, lakasen minäkin välillä maton alle.

  12. Riikka: ai hauska.Itse kun luin oman kirjoitukseni niin kattelin että onpa aivan saakelin turhia juttuja ja ärsyttäviä mielipiteitä. No, joskus tulee sellaisia suusta.
    Laattasaumaharjan nÄin ihan hiljan jossakin blogissa, se oli minulle uusi asia, mutta puhdistuskivi on ihan outo käsite.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s