Kohtaaminen

Viikonloppuvieraita Ranskasta. Lattiat täynnä patjoja, suihkuun jonoa. Katsellaan elokuvia, syödään hyviä. Olisin tarvinnut tämän viikonlopun tunnit muuhun, mutta aina ei voi tietää miten mikin kasaantuu. Eikä se ole vieraiden vika, joten olen läsnä heille.

Eilen tapasimme pitkästä aikaa ihan tässä lähellä asuvan japanilaisnaisen ja hänen tyttärensä. Ovat meidän vieraittemme ystäviä. (Onko tämä monimutkaisesti sanottu?) Olimme yhdessä kahvilassa, isompi poikamme pääsi kokeilemaan opettelemaansa japanin kieltä. Nainen sanoi ettei pojalla ole lainkaan vierasta aksenttia ja kehui muutenkin (vielä toki hyvin suppean) sanaston osaamista.  Tiedättekö miltä näyttävät ilahtuneen teinipojan silmät? No, minä näin sellaiset eilen. Ajattelin: ehkä kaikki tällaiset pienet kohtaamiset työntävät meitä, tekevät meistä sitä mitä meistä sitten sattuu tulemaankin.

 

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Kohtaaminen

  1. Mukava, että poikasi pääsi puhumaan japania!

    Meillä majaili just saksalainen vaihtari viikon ja hänen ranskan puhumistaan oli mukava seurata. Silmissä ensin se pinnistys (tosiaankin kirjaimellisesti ”aivot raksutti”) ja sitten se onnellinen loiste, kun asia tuli kuin tulikin selväksi.

  2. ”Sopu sijaa antaa”…oliko se niin? Olen jo lapsuudessa kokenut sen miten vieraita on ja tulee ja menee ja lattiat vieri vieressä patjoja. Kuulostaa hyvältä tunnelmalta teillä. Sieluni silmin näin poikasi tyytyväisen ilmeen kun sai sanottua japaniksi ja tultiin ymmärretyksi. Sellainen on enemmän kun kiitos ja kannustus. Onko hän pitkään opiskellut japania?

  3. Lempi: onhan se tuttu tunne meille aikuisillekin ja liittyy moneen asiaan, että alkuun raksuttaa niin pirusti, sitten ehkä alkaa vasta rullata.

    Anne: joo, meillä ei ole vierashuonetta tai muutakaan mahdollisuutta kuin lattia, patjoja kyllä on. Kyllä se niinkin menee, mutta välillä tietysti molemmat osapuolet kaipaisivat hiukan enemmän rauhaa.
    Hullua sanoa mutten tiedä miten kauan poika on japania tutkiskellut. Itsekseen on tietokoneella opiskellut ja pöydältä löytyy jatkuvasti papereita joihin on harjoitellut kirjoitusmerkkejä.

  4. Tiedän aika tarkalleen miltä näyttävät nuo ilahtuneen teinipojan silmät. Sitä mielikuvaa on hyvä äidin vaalia, kun sitten tulee niitä toisenlaisiakin sävyjä silmiin ;-). Uskon vakaasti tuohon viimeiseen lauseeseesi, niin se juurikin on!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s