Olet tässä

Kadotan toisinaan horisontin. Näen vain yksityiskohdat, irralliset asiat, paljon sälää. Kaaos, sekasorto, kaikki tuntuu tulevan joka suunnasta ja yhtä aikaa, miten minä selviän tästä, vielä tuokin. En näe koko kuvaa, en sitä miten huoleni, hössötys ja ylipäätään kaikki mitä tapahtuu on suhteessa suurempaan.

Autokoulussa huusin paniikkiani siitä että kaikki tulee päälle. Minulla oli viisas opettaja. Hän sanoi että vetäseppä tien sivuun niin katsotaan että tuleeko tosiaan. Hän sai minut tajuamaan ettei minun tarvitse pitää huolta koko Tampereen liikenteestä, ettei minun tarvitse ottaa kuin risteys kerrallaan, seuraavat liikennevalot, tuossa menee mummu kadun yli….mutta minä en voi vielä valmistautua Nekalan liikenneympyrään kun olen vasta Pispalassa (ne jotka eivät tiedä, nuo ovat aika kaukana toisistaan!), minun ei tarvitse valmistautua tilanteeseen joka tulee vasta paljon myöhemmin, yleensä kaiken lisäksi erilaisena. Nekalan liikenneympyrä onkin ehkä melkein tyhjä, mutta minä olen hikoillut sitä Haulitornilta saakka!

Kun laskettelen osaan jo keskittyä jokaiseen kumpareeseen kerrallaan. Kun tulee tarve kääntyä, käännyn, mutta vasta silloin. Väistän esteet kun ne tulevat kohdalle, mutten edes ajattele niitä sitä ennen. Pysähdyn, kun pitää pysähtyä, mutten suo sille ajatustakaan silloin kun lähden rinnettä alas.

Olin tänä aamuna juoksulenkillä. Kun juoksin pitkää, suoraa katua tuli mieleen eikö tämä koskaan lopu. Siirsin katseeni katuun noin kymmenen metriä eteeni. Näin katukivet, ne ovat kaikki hiukan eri muotoisia, aurinko alko nousta ja kivien muoto tuli paremmin esille. Keksin ajatella että katsoisin itseäni tavallaan jostakin korkealta, näkisin koko korttelin ikään kuin karttana, siellä kulkisi pieni punainen piste, minä, ”olet tässä”, piste kulkisi eteenpäin, kääntyisi kulmasta toiselle kadulle, zoomaisin kauemmaksi, näkisin pian koko kaupungin, kauemmas, ja näkisin koko Belgian allani, merta, metsiä, punainen piste kulkisi vieläkin siellä ja kääntyisi taas toiselle kadulle, piste näkyisi enää ihan juuri ja juuri mutta olisi siellä kuitenkin, zoomaisin Euroopan, koko maapallon….punainen piste olisi kotiovella, hengästyneenä, hikisenä.

Toivon kaikille pienille, punaisille pisteille hyvää päivää. Tässä teille vielä kukka jonka napsaisin aamulla terassiltamme. Ihmeellinen marraskuu.

tmp_20131115_085859-265706882

Advertisements

3 kommenttia artikkeliin ”Olet tässä

  1. Kiitos kukasta. Tunnistan itseni tuosta, kun on liikaa yksittäisiä asioita, kasautuvat ne liian isoksi möhkäleeksi enkä kykene näkemään kokonaisuutta. Ehkä sitten jälkeenpäin tajuan miten hölmöä oli hössöttää niistä pikkujutuista.

  2. ”Ei kannata valmistautua Nekalan liikenneympyrään Pispalassa”, suuri viisaus. Olen oppinut tuota suhtautumista aika tavalla viime vuosina – kun tosiaan olet tässä, etkä edellisessä tai seuraavassa hetkessä.

  3. Olisipa minulla ollut yhtä fiksu autokoulun ope… Minä olin ihan samanlainen panikoija enkä ikinä oppinut nauttimaan ajamisesta. Ihan siksi, koska pelkäsin liikaa. Ja totta puhuen vähän samaa vikaa taitaa olla elämän suhteen muutenkin. Yritän nielaista liian isoja paloja kerralla ja ahdistaa, kun ei onnistu eikä voi hallita kaikkea. Olen yrittänyt opetella elämään kadunpätkä kerrallaan, ehkä joskus opinkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s