Hauska tutustua

tmp_20131213_1803211135427650

Tein itselleni pipon. Se on tuo isompi. Tykkään siitä kovasti ja olen istunut se päässä koko illan. En kylläkään vain siksi että pidän siitä, vaan siksikin että paleltaa, on tautinen olo. Taas, vielä – tämä ei vetele.

Pienempi pipo on nuoremman poikani. Hän pyysi siihen punaisen pallon ja katsoi lumoutuneena miten sellainen tehdään. Hän selosti pitkään miksi nimenomaan punainen tupsu on välttämätön. Tykkään kuunnella häntä. Aika usein ajattelen: kunpa koulu arvostaisi enemmän tarinankertojia, sirkusmiehiä ja niitä jotka oppivat television luonto-ohjelmasta miten leppäkertut elävät.

Isompi poikani ei halunnut pipoa. Nyt hän istuu vieressäni ja katsoo Fullmetal Jacket japaniksi. Hän valmistelee jo kovasti Japanin -matkaa jota en ole voinut ihan vielä varmuudella luvata. Äsken hän antoi luettavakseni englannin kouluaineen jonka oli allekirjoittanut nimellä Cave Johnson. Kysyin kuka se mahtaa olla ja mistä moinen. Sanoi aina käyttävänsä tuota nimeä kun kirjoittaa englanniksi. Nice to meet you, Mr. Johnson. Olet aika metka tyyppi, and so is your brother.

Advertisements

11 kommenttia artikkeliin ”Hauska tutustua

  1. Mainiot mössykät ja mainiot pojat! Meidän piti ala-asteella keksiä itsellemme englanninkieliset nimet, joita käytettiin englannintunneilla. Minä halusin välttämättä olla Victoria. Ei ihan tavallisin nimi Englannissa ja se taisikin tulla kuninkaallisten maailmasta. Mahtoi open suupieltä nykiä.

  2. Onpas aivan ihanat pipot! Minun tytölläni oli pari joulua sitten hurja tupsuntekovillitys. Kaikki saivat tupsuja joululahjaksi, se oli suloista.
    Poikasi sopisi hyvin steiner-kouluun. Mutta samaa mieltä, opetussuunnitelmissa pitäisi ottaa enemmän huomioon kunkin erityistaidot ja persoonallisuus, antaa tilaa kaikkien kukkien kukkia.

    1. Kiitos vaan, pipot onnistuivat yli odotusteni. Tuli säkällä kerrasta oikea kokokin!
      Pienempi poikamme sopisi luultavasti hyvinkin Steineriin. Kun olimme vielä Hollannissa ja piti alkaa koulu kävimme tutustumassa Montessorikouluun. Olimme lukeneet heidän työtavoistaan ja pidimme niistä. Ilmoitimmekin jo isomman poja sinne….mutta sitten meni jotenkin ”pupu housuun”, varmaan se liittyi hollannin kieleen ja siihen faktaan, ettemme tienneet miten kauan maassa viipyisimme. Valitsimme sitten ranskalaisen koulun sillä ajatuksella että niitä on ainakin lähes kaikissa maissa jos kovin muuttelemme. Koulu ei sovi ollenkaan pienemmälle mutta Cave Jacksonille oikein hyvin.
      Aina välillä mietimme pitäisikö pienempi vaihtaa johonkin toiseen systeemiin mutta on vaihdossakin omat ongelmansa ja riskinsä…

  3. Cave Johnson, mainio nimi.

    Aika hienoa jos poikasi osaa jo ymmärtää japaninkielistä elokuvaakin. Olen itse opiskellut japania reilun puolen vuoden verran, ja helppoa se totisesti ei ole.

  4. kysyin miten paljon ymmärtää ja hän sanoi että ei tietysti ihan kauheasti, lähinnä sellaista mitä toistuu usein. Siksi kuulemma katsookin, että tottu kuulemaan ja erottamaan. Apuna on englanninkielinen tekstitys.

  5. Blogimaailma on ollut unohduksissa… Nyt oli pakko tulla kommentoimaan, etä hienot pipot olet tehnyt! Ovatko palmikot vaikeita neuloa…?

  6. Kivat jutut pojillasi! Ja hei, minäkin fanitin Charlien enkeleitten Katea ja kaverit ei yhtään ymmärtäneet, kun niillä kahdella muulla oli niin paljon ihanampi tukka mukamas. Minua kutsutaan nykyäänkin Kate McArdeliksi tiettyjen lapsuudenkaverien toimesta. Ei kylläkään tohon Charlien enkelien Kateen liittyen vaan toiseen tv- suosikkiin – Kate and Allieen viitaten.

  7. Sympatiseeraan kovasti vanhempaa poikaa. Japaniin olin minäkin koko nuoruuteni matkalla. Ja se kuume ei oikeastaan laskenut koskaan, opin vain elämään sen kanssa niin etten aivan tuskastunut. Säännöllisin väliajoin tarkistin lentolippujen hinnat ja totesin aina yhtä surullisesti yhden hengen lentojen maksavan äitini kuukausipalkan verran. Ovatpa muuten lennot suhteessa halventuneet sitten 80-luvun!

    Ja sitten tuohon kouluasiaan. Moni asia on syksyn mittaa ärsyttänyt suomalaisessa koulumaailmassa. Opettajana erityisesti oppilaiden äärettömän huono käytös ja vähäinen panostaminen koulutyöhön. Ikäänkuin lahjojensa säästäminen jotain tulevaa varten? Kun tämä suomalainen peruskoulu on muuten mielestäni juurikin sellainen, että siellä olisi oikeasti tilaa monenlaisille lahjakkuuksille, niin tarinankertojille kuin matemaatikoillekin. Toki, arvonnassa kohdalle osuneilla opettajilla on vapaus joko tyrmätä tai kannustaa…

    Meidän keskimmäinen on tavattoman innostunut tarinan kirjoittaja ja nukkeanimaattori ja opettaja häntä selvästikin osataan kannustaa ja tyttö sen kuin innostuu lisää. Mutta sitten taas tuo kuopus, tuleva ”farmeri”, joka kulkee lappuhalarifarkuissa ja ruutupaidassa tulevaan elämäänsä maalla valmistautuen, lähinnä tuskastuu. Biologiassa opiskellaan lehtiruoteja ja heteitä, teoriasanoja, joiden muistaminen on yhtä tuskaa. Taito- ja taideaineita on kolmannella luokalla suomalaisessa koulussa kuusi tuntia viikossa (sis. liikunnan), niissä ei paljoa yksi farmeri ehdi kukoistaa. Kotona saadun tuen merkitys korostuu niin siellä kuin täälläkin tällaisten teidän ja meidän luonnonlapsien onnellisen kasvun toteutumiseksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s