Attention skieurs!

2013_1228lanorma0080

2013_1228lanorma0031

2013_1228lanorma0045

Mukava viikko takana. Aikaisia heräämisiä, paljon liikuntaa, rajojen siirtämistä. Ahdasta, yksinkertaista mutta aivan mahdollista. Pidän siitä että ympärillä on vain välttämättömiä asioita. Lautasia ei tarvita kuin yksi per turpa. Ne voi pestä.

Ensin lunta oli paikoitellen niukasti. Lämpötila kylässä jopa plus 9, ylhäällä toki vähemmän. Sitten alkoi sataa, pyryttää suorastaan, pari päivää ja yötä sitä kesti – ja lunta oli niin paljon että riemun lisäksi siitä aiheutui harmiakin. Lämmin sää ja suuret lumimassat voi olla vaarallinen yhdistelmä, joten ne rinteet jotka ensin olivat kiinni lumenpuutteen vuoksi, olivat kiinni päinvastaisesta syystä. Kova tuuli antoi yhtenä päivänä panoksensa ja aiheutti yhden meille tärkeän telekabiinin sulkemisen. Pyryssä ja sumussa laskeminen on jännää ja kokemus sinänsä, mutta myönnän että olisin kaivannut enemmän kuin pari aurinkopäivää.

2013_1228lanorma0078

2013_1228lanorma0079

2013_1228lanorma0075

Nautin laskettelun lisäksi myös rankoista kävelyistä umpihangessa ja ylämäkeen. En tiedä milloin minusta on tullut tällainen, vähitellen kai! Merkityt reitit ovat mukavia, mutta hienointa on sittenkin siellä missä ei ole vielä muiden jälkiä.

2013_1228lanorma0071

2013_1228lanorma0073

Joulu meni ilman sen suurempaa vouhotusta 26 neliön yksiössä. Syötiin sitä mikä sattui miellyttämään ja jokainen sai pari pientä lahjaa. Kukin tavallaan, minä en panisi pahakseni vaikkei meillä enää koskaan olisi joulukoristeita, jouluruokia sun muuta.

2013_1228lanorma0083

Tämän reissun huippukokemus minulle oli viimeinen päivä. Aamulla laskettelin mieheni kanssa, sitten kävelin yksin läheiseen kylään, tunti sinne alamäkeä ja puolitoista takaisin, sitten lähdin yksin uudelleen mäkeen. Otin lyhyet hupisukseni, jätin sauvat kotiin, meniin hilpeisiin paikkoihin joissa lumi upotti ja jonne aurinko vielä paistoi. Muu perhe laski jossakin toisaalla, ne tietävät jo että joka kerta häivyn myös omille teilleni eikä se ole kuin hyväksi joka ikiselle.

Nautin siitä ettei minulla ollut kuin hissilippu taskussa ja avain toisessa, käteni olivat vapaat, mieli samoin, pitkitin laskuja, olin kiikunkaakun reunalla ennen kuin päästin itseni luisuun, taisin puhua hiukan itsekseni asioiden ihanuudesta.

 

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset

8 kommenttia artikkeliin ”Attention skieurs!

  1. Minulle tuo laskettelumaailma on tyystin vieras, mutta monta muuten tuttua juttua kirjoitit. Kuten että nauttii sekä valmiiksi pureskelluista reiteistä että uusista seikkailuista koskemattomuudessa. Juuri niin. Ja sitten tuo katoaminen. Minä katoan aina matkoilla, sanon että valokuvaamaan, mutta eiköhän se liene ihan tekosyy. Tärkeintä on saada hetki aikaa miettiä omia, tai olla miettimättä ja edetä vaistonvaraisesti. Siinä sivussa sitten kuvailen.

    Kiitos näistä kaikista laskettelureissupostauksistasi vuosien varrella. Ne ovat avartaneet maailmankuvaani tällä laskettelun saralla huimasti!

  2. Parasta todellakin on kun ei vielä näy muita jälkiä. Tuollaista vapautta toivon uudelta vuodelta, että uskaltaisin päästää irti ja luottaa, että jokin voima tuo sellaista, joka tuntuu olleen tänä vuonna eksyksissä.
    Kauniisti kirjoitit!
    Ihanaa vuoden vaihdetta ja onnea uuteen vuoteen!

  3. Kuulostaa että teillä on ollut todella mukavaa ja asenteesi Jouluun on hyvin…hmm…terveellinen! Kateeksi käy tuo lumimäärä! Trella vettä ropisee päivä toisensa jälkeen ja ruoho vihertää!
    Rattoisaa vuodenvaihdetta kaikille!
    Maria

    1. juu, olen kuullut ettei talvi ole ihan saavuttanut Tamperetta vielä. Bryssel on vihreä myös, mutta lämpimämpi kuin yleensä talvisin. kaikki taitaa olla sekaisin sään suhteen.

  4. Minäkin kiittelen laskettelujutuistasi. Ennen niitä olen suhtautunut koko lajiin vähän ennakkoluuloisesti: suomalaisista hiihtokeskuksista välittyy lähinnä välineurheilullinen henki sellaiselle, joka ei siellä ole tottunut vierailemaan (tämä liittyy todennäköisesti ihan vain omiin ennakkoluuloihin myös). Sinun kuvauksesi perusteella on puolestaan helppo ulkopuolisenkin ymmärtää, mikä kiehtoo mäessä ja laskemisessa, korkeissa maisemissa.

  5. Laura, mua lämmittää kovasti kommenttisi. Olen iloinen jos olen onnistunut valottamaan lajia kuvailemaasi tapaan. Mulle laskettelussa on tärkeintä ehdottomasti luontokokemukset. Totta kai, hissit tai kabiinit vievät ylös ja muita ihmisiä on, ruuhkaakaan ei aina ja varsinkaan joissakin paikoissa voi välttää. Mutta mitä ylemmäs mennään, mitä enemmän väki vähenee, olosuhteet ovat ehkä heikot (toisaalta ne silloin saattavat olla ihan parhaat!)…sitä helpommin voi kokea yhteyttä luonnon kanssa. Mulle tulee aivan juhlallinen ja harras olo kun seison jossakin ja näen pilvet allani, esimerkiksi, tai pitkän rivin lumihuippuja, vuoria jonossa, puhdasta lunta, ehkä aurinko…tai sitten salaperäinen sumu.

    Ja toinen tärkeä asia mulle on itseni voittaminen tietyllä tapaa, omien taitojeni kehittäminen, joskus niiden rajoille meno, ehkä sitä kautta uuden oppiminen. Ja valtava rauha jonka saan fyysisen rasituksen jälkeen.

    Välineurheilua se toki on pakostakin tietyssä mielessä. On tyhmää esim. pukeutua niin että tulee liian kylmä tai kuuma. On jopa vaarallista laskea vääränlaisilla tai huonoilla välineillä. Mutta kun nuo ovat kunnossa niin ei, kaiken ei todellakaan mielestäni tarvitse olla kallista saati kalleinta, ei sitä tai tätä merkkiä jne.

    Kyllä ne pahimmat välinepellet yleensä muuten viihtyykin siellä rinneravintoloissa tai jossakin näyttäytymässä…ei ne useinkaan viitsi liikaa hikoilla, palella, siristää silmiä lumisateessa, istua hyytävässä tuulessa tuolihississä…;)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s