Tuulella

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

On niin keväistä jotenkin, ihan hullua!

Olen ostanut valkoisen neulepaidan. Kudon toista, joka sekin on valkoinen. Kummallista! Hullua! Koska minulla on ollut viimeksi vitivalkoinen neule? Varmasti ikuisuus sitten. Olen jotenkin hiukan sekaisin mutta kivasti. Päivät eivät ole toistensa kaltaisia, hyvä juttu monessa mielessä.

Poika kertoi koulusta tullessaan että oli silitellyt mustaa kissaa puolisen tuntia koulun nurkalla. Tulin ajatuksesta niin hyvilleni. Se teki tästä päivästä suorastaan hyvän. Ihan vaan se ajatus että iso poika kyykkii koulun jälkeen mustan kissan vierellä.

(Äiti ja isä olivat ensimmäistä kertaa Pariisissa vuonna 1959. Äitini on ottanut tuon ensimmäisen kuvan. Niin sen täytyy olla, koska isä nojailee siinä rennosti rappusissa. Hän on varmaan sanonut että paina vaan siitä. Äiti on ehkä kysynyt varmentavan kysymyksen ja painanut sitten. Tulikin hyvä kuva.)

 

 

 

 

Advertisements

6 kommenttia artikkeliin ”Tuulella

  1. Tuo kuvanotto selostus tempaa mukaansa. Kissan silitys koulun jälkeen, niin sydän mukana. Se saa hyvälle tuulelle.

  2. Anne, kissojen silitys eivoi olla kuin hyväksi!
    Sari, minustakin tuo on hyvä kuva. Kun isä kävi 2000-luvun alussa luonammePariisissa hän toivoi itsestään kuvan samassa paikassa.Sen otin minä.

  3. Ja kun filmille kuvattiin, ei voinut tietää, tuliko hyvä kuva ennen kuin vasta kotona, kun kuvat oli haettu kehittämöstä (vai miksikä niitä kutsuttaisiin?) 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s