Käsitelty

Viime yönä sain nukuttua aamuun asti. Sain nukuttua niin, etten nähnyt kellon olevan kaksi, kolme, neljä tai – kaikista pahinta jos pitää herätä kuudeltä – viisi. Heittäydyin melkein kiitollisuudesta polvilleni. Olisi pitänyt, kun vain tietäisi ketä kiittää.

Ensimmäiset pari huonoa yötä vielä menee. Ehkä toteaa vain että kappas, olen tainnut nukkua huonosti. Kaikenlaiset uniongelmat ovat olleet aina äärimmäisen harvinaisia minulla. Nukahdan helposti, nukun hyvin ja rauhallisesti siihen asti että pitää nousta, sitten nousen helposti ja täynnä energiaa. Kun siis on tottunut tällaiseen ei meinaa ensin edes tajua asioiden olevan toisin. ”Enhän minulla ole uniongelmia.”

Ensimmäisen huonosti nukutun viikon jälkeen aloin huolestua. Se on minun tapani reagoida. Siinä saattaa lisäksi piillä nimenomainen syykin ongelmaani. Toisen viikon jälkeen alkaa pelottaa, etenkin kun viikonloppunakaan ei nukkunut yhtään paremmin, vaan tuijotti kattoa puoli neljä. ”Mitä jos tästä tulee pysyvä olotila?”

Viime viikko oli kolmas. Illalla menen sänkyyn hyvin väsyneenä, uni tulee melkein ennen kuin ehdin oikaista itseni vuoteeseen ja vetää peiton päälle. Lukemista ei voi edes harkita vaikka mielenkiintoisten kirjojen pino kasvaa. Huomaan olevani hereillä useita kertoja yössä, makaavani silmät auki, olo on virkeä mutta ei hyvällä tavalla, lähinnä kuin voisi kuvitella Duracell -pupun olevan virkeä. Uni saattaa tulla heikkolaatuisena ja pinnallisena takaisin, tai sitten se ei tule. Mikä tulee varmasti on seuraava työpäivä. Herätys kello kuusi, oli nukkunut tai ei.

Kun on tarpeeksi väsynyt tapahtuu kaikenlaista. Pieniä tapaturmia, onneksi ei isompia. Pieniä ja suuriakin unohduksia. Kovat äänet ärsyttävät ja tuntuvat räjäyttävän pään. Lopulta pienetkin äänet. Ei voi lähteä lenkille koska keho on liian heikko. Sydän läpättää, hengästyttää pelkkä hereilläolo.

Uskon tietäväni mikä valvottaa. Kaikki se mitä on liikaa, mitä on liian vähän, mille ei voi mitään tai mistä ei oikein tiedä. En välittäisi analysoida, kirjoitan mieluummin muutaman rivin päivässä paperille jotta näkisin paremmin. Yritän ottaa rennosti sillä asenteella että tämä menee ohitse, tämä on vain terve reaktio, tämä on merkki minulle, tämä on pohjimmiltaan hyväksi ja avuksi.

tmp_20140126_181947-1772473244
Tämä on ollut hyvä päivä. Hyvän unen ansiosta olen voinut oma itseni. Kävin juoksemassakin. On ollut hyvä mieli siitäkin huolimatta että vastavalmistunut villapaita on uudelleen kerillä. Pieleen meni, mutta ei se mitään. Rauhallisesti vaan uusi aloitus.

Tämä nukkumisongelma saa nyt olla loppuunkäsitelty. Olen kirjoittanut siitä muistivihkooni ja tänne, puhunut kolmelle ihmiselle. Voin puhaltaa sen pois mielestäni, nukkua ensi yön ja sitä seuraavan taas aivan kuten yleensäkin. Kohta voin toivottaa helmikuun tervetulleeksi. Sekin on aika loistava juttu.

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Käsitelty

  1. Meillä on taisteltu koko talvi uniongelmien kanssa. Herätään miehen kanssa neljän aikaan ja siinä sitten pyöritään ja tuskaillaan. Kuudelta tulee taas uni, jotta puolen tunnin päästä on herätyskellolla hommia. Ja kyllä sitä tietäämistä moinen johtuu, juuri mistä sinäkin kirjoitti eli asioista. Joillekin voisi jotain, toisille taas ei. Mutta pohdituttavat erityisesti öisin.

    Blogin kirjoittamisen aloitusaikoina valvoin aina nelisen yötä putkeen, sillä silloin voin henkisesti yksinkertaisesti niin huonosti. Viidentenä nukuin aina kuin tukki väsymyksen pois, valvoakseni taas seuraavat neljä. Muistan ikuisesti viidennen yön jälkeiset ihanat aamut, kuin uusi elämä!

    Yritähän nyt ystävä hyvä nukkua!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s