Älkää lakatko

Kyllä minäkin nuorena haaveilin matkustamisesta ja kaikesta sellaisesta….mutten nyt enää tässä iässä. Olisihan sitä kiva tehdä kaikenlaista mutta kyllä ne ajat on jo takana päin.

Jos luulit että tämä tuli minun suustani et tunne minua vähääkään. Ehei, tämän sanoi minua muutaman vuoden nuorempi nainen, jonka elämään toivon rutkasti innostusta, itsearvostusta, iloa, virtaa, keveyttä, uusia tuulia, ihmisiä, tapaamisia, liikettä, näkökulmia, niin – yksinkertaisesti elämää pysähtyneisyyden sijaan.

Äitini teki vastikään lumiukon. Sain siitä puhelimeeni kuvankin. Olen ylpeä ja iloinen ja suosittelen tätä aivan kaikille, paljon nuoremmillekin. Älkää koskaan lakatko leikkimästä.

Advertisements

17 kommenttia artikkeliin ”Älkää lakatko

  1. Luojan kiitos! On ällistyttävää miten jotkut kuin heittävät hanskat naulaan ja alkavat vaan…niin, tiedä sitten odottavatko kuolemaa vai sitä että joku elää heidän puolestaan. Tai jotain muuta. En osaa sanoa kun en mitenkään pysty taipumaan sellaiseen ”kaikki on ohi-mikään ei kannata-envoikoskaanenää” -ajatteluun.

  2. Kiitos muistutuksesta. Leikki on tärkeää kaikenikäisenä – tuntuu, että nyt yli nelikymppisenä jotenkin henkisesti tärkeämpää kuin kymmenen vuotta sitten.
    Nyt on leikittävä omia leikkejä, ei voi mennä lasten siivellä.

    1. Niin ja ajattelen tässä leikillä ylipäätään kaikkea sitä mitä pidetään tarpeettomana, nolonakin ehkä, turhana, ajanhukkana. En mää Legojen kanssa kyllä edelleenkään leiki!

  3. Juuri siksi minä lähdin tänne, ettei minusta tulisi tuommoinen nainen. Alkoi tuntua, että homehtuminen oli jo hyvässä vauhdissa…:)

    1. Hyvä kun lähdit. Sille joka tätä lukiessaan ajattelee että ei kai siihen matkustusta tarvita…niin ei, ei tarvita. Seikkailumieltä, avoimuutta, kokeilua, lähtemistä, heittäytymistä. Onnistuu missä vaan, mutta matkoilla ja uusissa ympyröissä ehlä vielä helpommin!

    1. Tämä josta kirjoitan on mestari näkemään ongelman kaikkialla muualla paitsi…..Haluaisi työelämään mutta koska ”ikärasismin vuoksi työllistuminen on mahdotonta” – ja päälle marttyyrin kaikenantanut huokaus……- niin töitä ei siis kannata edes hakea. Uhrina on helpompi olla.

  4. Muka niin kiireisen viikon jälkeen ennätän tänne. Ihanaa kun tulin, sillä viimeiset kolme postausta ovat täynnä sitä viisasta ja tarkkanäköistä Piilomajaa, jota ihailen! Näin on.

  5. Sulla on kyllä mahtava blogi. Kiitos. On ollut hauska huomata miten ”sanot usein ääneen” 😉 sen mitä itsekkin oon pohdiskellut. Ja tämäkin. Joskus pelkään sitä aikaa, kun lakkaan innostumasta, leikkimästä, haaveilemasta. Tykkään hulluista jutuista mutta usein huomaan, että tässä kypsässä +30 iässä ;D olen ainoa. Käytän eriparisia sukkia ja tässä joku aika sitten kun ystäväni poikkesi käymään juuri kun olin lähdössä lenkille. Silloin käytän samanparisia sukkia ja hän ne tietysti huomasi ja kysäisi onko musta tulossa aikuinen. Välillä mietin että 30 vuotta tuntuu olevan jokin maaginen raja jolloin on alettava elämään tietyllä, aikuisella tavalla.

    M

    1. Mutta ethän sää lakkaa kun et vaan….lakkaa! Ei se ilman sinua tapahdu, noin vaan itsestään. Huomasin juuri että kolmanneksen elämästäni olen ollut yli 30-kymppinen. Vai laskenko oikein kun seuraavaksi täytän 47? Mutta se ajatus oli siis että kolmekymppisenä olin jollakin tavalla paljon ryppyotsaisempi (paitsi fyysisesti!) kuin nyt. Ja muistan ettei mulla ollut aavistustakaan millaista elämäni voi olla kymmenen tai viidentoista vuoden kuluttua. Siihen tuntui olevan nimittäin ikuisuus. No, eipä ollutkaan, ja nyt huomaan ettei moni asia ole lainkaan muuttunut, korkeintaan parempaan. Olen esim. paljon paremmassa fyysisessä kunnossa ( en puhu ulkonäöstä) kuin silloin. Kun nykyään teen ”hullutuksia” tai jotain näitä mitä ei ”kuuluisi enää” (en melkein pysty kirjoittamaan tuota kun se on niin pimee ajatus!) niin se ei tapahdu siksi että yrittäisin kieltää ikäni tai olla nuorempi tms., vaan siksi että olen minä ja minä haluan tehdä kaikenlaista ja panna päälleni mitä huvittaa, jos huvittaa.

  6. Ensimmäiset lauseet alkoivat huolestuttaa. Tuli mieleen että mikä depressio nyt sinuun on iskenyt kunnes helpotuksesta huomasin että se olikin joku toinen joka luovutti ennen aikojaan olla elvänä elämässä. Kuin kuolleena eläviä on niin säälittävän paljon. Kaikki tehdään kaavojen mukaan ikään katsomalla. En kehtaa edes sanoa minkä ikäinen olen ja mietin että koskakohan aikuistun ja sitten herään ja enkä halua aikuistua jos se on jotain kaavoissa kulkemista ja tylsää ja sitä ettei voi muka tehdä sitä ja tätä koska ”eihän-se enää-tämän-ikäisille-sovi-sellainen”.

  7. Toki on päiviä jolloin on olo: mitä tässä enää, sama se, ei huvita mikään. Mutta on se kyllä poikkeustila.
    Minusta se kuulostaa kauheimmalta kun joku sanoo ettei enää edes haaveile mistään. Kyllähän sen ymmärrän että toteutus on monessa jutussa mutkikkaampaa, eikä se nyt aina iästäkään ole kiinni, mutta ellei enää edes tunne innostusta, mielenkiintoa….huh.

  8. Eilen tehtiin takapihalle lumiakka. Kuusenoksista vihreät, pitkät hiukset, porkkananenä, kivistä suu ja napit. Hiano tuli. Apunani oli eräs 5-vuotias ; )

  9. Maria, muistaks niitä Hämeenpuiston pihan lumiukkoja joita aikoinaan väsättiin? Vai tehtiinkö me niitä mieluummin Alapuistoon? Yläpuistoon?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s