Saahan sitä ajatella

tmp_20140210_181241-288617790

Pitää nukkua villapaidassa, olen luuhun asti jäässä. Ulkona on plussaa mutta minä hytisen. Mikä saamarin talvi tämä, kun koko ajan kurkussa raapii.

Ajatelkaa jos olisi sellainen Innostuneiden Ihmisten Yhteisö, jossa jokainen saisi tehdä sitä missä on hyvä tai sitten ihan vaan sitä mistä on innostunut, juuri sillä hetkellä! Kenenkään ei tarvitsisi raahautua pimeässä ja märässä aamussa toisaalle työpaikalleen, kukaan ei teilaisi ainuttakaan ajatusta ja jokaiselle olisi tilaa ja paikka. Kaikki saisivat toimillaan pienen mutta riittävän toimeentulon ja turhautuminen, katkeruus ja paikallaanpolkeminen olisi kilometrien päässä siitä porukasta.

Tämän päivän paras näky: mies jonka polkupyörässä oli jouluvalot ja ohjaustankoon kiinnitetyistä pikkuruisista kaiuttimista raikasi James Brown.

Advertisements

22 kommenttia artikkeliin ”Saahan sitä ajatella

  1. Oijoi, tahdon heti liittyä tuohon yhteisöön! Näen jo itseni kuokkimassa perunoita kutomisen lomassa. Myös jouluvaloilla varustettu polkupyörä kelpaisi, piristäisi ankeaa harmaata edes vähän.

    1. Minäkin luultavasti sekaantuisin siihen perunahommaan. Voi tosin olla että erikoistuisin sittenkin kesäkurpitsoihin, kun niistä onjo hiukan kokemusta.

  2. Mäkin haluan liittyä tuohon yhteisöön, just tuo, että saisi tehdä sitä, mistä on innostunut.
    Välillä kyllä perjantaisin tuntuu vähän tuolta, sellainen perjantaiharrastuksen ilo, mukava porukka, värkkäämistä, parhaimmillaan ideoiden lentoa, tekemisen meininkiä, naurua ja ryhmän kannustusta. Mutta miksi sunnuntaiden pitää tuntua niin hankalilta ja sitten tulee aina maanantai.

  3. Nämä sinun ajatukset on just eikä melkein. Niin tarpeeseen. Lähetin tuon ajatelmasi eräälle joka kahlaa juuri nyt turhautuneena, synkkänä ja kapinoi tavallista kahdeksasta viiteen arkea seuraavat neljäkymmentävuottako.

  4. Itketään, ettei ole työtä. Itketään että on työtä.

    Tulee paha mieli, kun ajattelee, että suuri osa ihmisistä joutuu tekemään jotain sellaista, jossa paikat ja mieli puutuvat, joka ei tippaakaan kiinnosta, on vaan ratas pyörässä, joka kerää voittoja miille, joilla voittoja jo on, luulisi tarpeeksi olevan, ja tätä tapahtuu kahdeksan tuntia päivässä. Sellainen on maailma nyt.
    Ne, joilla on itsellä käytettävissä nämä kahdeksan tuntia, tuntevat itsensä syrjäytetyiksi, pois potkituiksi, toisten polkemiksi ja istuvat aluksi kuppiloissa litkimässä olutta (jollain sitä on itsensä täytettävä) ja kun siihen tottuvat, eivät enää muuta osaakaan kaivata.
    Pirullinen maailma. Tekee ihmisistä työkyvyttömiä.

    Olen aina ihmetellyt, miksi, jos se on mahdollista, ihminen ei työllistä itseään. Opiskelemalla, lukemalla, puutarhanhoidolla, kuntoilemalla tai muulla sellaisella, jossa kehittyy omaksi ja toisten iloksi.

    Se on ihmisen mieli, joka säätelee hyvää ja pahaa mieltä.

    Taiteilija-ammatit ovat kovasti haluttuja nykyisin. Moni tietää (luulee, arvelee), että itsensä ilmaiseminen nykymaailmassa on arvostettua ja luulee, että sitä kautta onni aukeaa kaikin tavoin.
    Mutta ei se niinkään kyllä ole. Pitää totutella elämään tarpeen vaatiessa köyhyyden alarajalla tai sen alapuolella. Harva pääsee haluamalleen alalle. He, harvat, ovat kyllä etuoikeutettuja, jos eivät vaadi mahdottomia itseltään eikä toisilta.

    Koulutuspaikkoja vähennetään koko ajan. Opiskelemaan pääsee entistä harvempi. Ei ole paikkoja, sanotaan. Ihmetellään samalla, miksi niiden määrä lisääntyy, joilla on ammatti, mutta ei ole työtä, jota tekisi.

    Jos on hyvin aktiivinen ja on kielitaitoa, voi panna vaatteet myttyyn ja lähteä opiskelemaan tai töihin ulkomaille. Tässä yksi, joka on niin tehnyt, pitää blogia, jonka nimi on: Iiris Goes to Collece
    Siellä hänet voi tavata.

    1. ..joo, turhaanhan sitä usein ruikutetaan. En silti pidä siitä ajatuksesta että pitäisi taukoamatta olla tyytyväinen sihen mitä on. Jos kaikki olisivat, ei paljon mitään uutta tapahtuisi.

  5. Liittyisin myös oitis tuohon yhteisöön ja tiedän jo mitä ensi TÖIKSENI tekisinkin; maalaisin valtavia tauluja suurilla siveltimillä ja räikeillä väreillä. Kiitos tämän unelman syntymisestä!

  6. Repesin tuolle näyllesi 🙂 Voi kun ihmiset uskaltaisivat tehdä ja olla enemmän sitä mitä ovat. Mäkin voisin littyä tuollaiseen yhteisöön.

  7. Heti aloin miettiä, mitä itse haluaisin tehdä IIY:ssä 🙂 – vielä en keksinyt mutta lähden pohtimaan sitä matkalle kohti Höyhensaaria…

      1. Puutarhanhoitoa. Se olisi mun juttuni. Olisin tosin enemmänkin innostunut kuin osaava, mutta sehän on jo puoli ruokaa, eikö? 🙂

  8. Oih, juuri haaveilin blogissani, että voisin itse itseni elättää ja elää juuri niin kuin haluan! Mutta ensin pitäisi löytää se, jossa olisin niin hyvä, että sillä eläisi, hmm…

  9. Joko jäsenkirjat ovat anottavissa…. vai peräti jaossa. 🙂 Aivan samoja ajatuksia pyörii tällä päässäkin. En tiedä olisiko parempi työntää tuollaiset ajatukset pois mielestä (ettei kiusaa itseään) vai jatkaa ajattelua (ja siinä sivussa tuskastua)…. vai pystyisikö johonkin siihen välitilaan.
    Mutta ja anyway, mukana olen!
    Pitkästä aikaa poikkesin Piilomajassasi. Ihana kollaasi ja puhuttelevat kuvat ja sanat! KIITOS!

  10. Huippua, Pandice palasi kertomaan oman erikoisalansa.
    Emilie, kun elää oikein tosi niukasti niin ei tarvitsisi tienata kuin hiukan!
    Johanna, minusta tällaisten ajatusten pitää ehdottomasti antaa elää. Uskon että jos ne saavat olla, vaikka taka-alallakin, ne voivat alkaa vahvistua.
    Kiva jos tykkäät kollaasista. Olen viimd aikoina tehnyt monia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s