Matkalta

2014_0221helmikuu0048

2014_0221helmikuu0031

2014_0221helmikuu0050

2014_0221helmikuu0052

2014_0221helmikuu0023

Minulle on tärkeää saada tehdä asioita eri tavalla kuin yleensä. Haluan rikkoa rutiinin, vaikka toisaalta pidän sen antamasta raamista kovasti. Haluan yllättyä ja pysyä henkisesti hereillä, sillä pelkään sitä että istun elämäni läpi seuraten mitä tapahtuu. Näitä syistä pidän mutkikkaista matkoista ja jonkun verran siitäkin, etten ole varma pitikö kääntyä oikealle vai vasemmalle.

Olen alkanut taas kävellä töihin. Tässä on vielä uutuudenviehätystä koska reittejä on monia enkä tunne mahdollisuuksista montakaan. Merkillepantavaa on että katuvalot sammutetaan joka aamu hiukan aikaisemmin. Se ei voi merkitä kuin jotakin aivan erityisen hyvää.

Mainokset

11 kommenttia artikkeliin ”Matkalta

  1. Minulla on ihan sama tarve. Sellainen, joka ei tunne minua pintaraapaisua enempää, ei varmaan näe sitä, sillä en halua hätkähdyttää tai ylipäätään tehdä asioita toisin toisten takia, mutta oma tunne pienestä epävarmuudesta, pienestä seikkailusta, uudesta reitistä on tärkeä.

  2. Huomaan ajatustemme menevän hyvin samaan tahtiin. Siis, että rutiinit ovat tavallaan hyvät, mutta niitä on hyvä rikkoa, ettei elämä vain solju ohitse. Kävely vierailla kujilla tekee hyvää, eikä koskaan tiedä mitä hienoa tulee vastaan. Sen(kin) opin Japanissa.

    1. Mulle antoisinta tuntemattomiin paikkoihin menossa on se että vaikkei mitään sen kummempaa tai hienoa tulisikaan eteen, on pakko hiukan käyttää päätään. Ihan kuin noinkin pieni muutos arjessa (tekee jotakin toisin,vaihtoehtoinen reitti) sysäisi liikettä muuhunkin.

  3. Tunnistan saman itsessäni. Hirveän harmillista, että kotiimme vie vain yksi tie, tosin se haarautuu kerran ja silloin voi valita kumpaa haaraa jatkaa. Silti ihan mahdottoman tylsää, toivoisin lisää vaihtoehtoja. Maalla asuvalle sellaisia ei tällä kertaa ole tarjolla.

    1. tulin heti ajatelleeksi että entäs se kaikki luonto ympärillä, joka on varmasti tarkemmin katsottuna joka päivä erilainen, ainakin hiukan…..

  4. helsingissä asuessani kävelin säännöllisesti kotoani seurasaareen. usein kävelin tietyn aikataulun mukaan. tiesin, milloin muut vakituiset seurasaaren kävijät olivat missäkin kohtaa saarta. saavuin paikalle oikeaan aikaan, tervehdin ja joskus rupattelin tuttujeni kanssa, mutta en koskaan tavannut heitä missään muualla.

    1. Minusta on aika hämmästyttävää miten paljon ihmisiä tästä läheltä ”tunnen”, vaikken tunnekaan. Tiedän missä he asuvat, näen mihin kulkevat, voin melkein ennustaa kuka on kuuden aikoihin samassa ruokakaupassa kuin minä.Kiinnittävätkö he minuun samaan tapaan huomiota?

  5. Eilen jo aloin kirjoittaa kommenttia mutta sitten totesin että toistan vain tätä mitä kirjoitit ja jätin kommentoimatta. Nyt kuitenkin oli jotenkin pakko sanoa jotain…sitä vaan että veit sanat suustani ja kaupanpäälliseksi nuo kuvat on mahtavia. Liikkeessä olevista kuvista tykkään erityisesti.

    1. kiitos Anne. Minäkin pidän liikekuvista. Parasta niissä on se, että kuvaan voi melkein vahingossa tulla jokin tosi hieno juttu, jotakin, mitä en osaisi saada tietoisesti aikaan. Tänä aamuna kävelin taas. Ihanat 45 min.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s