Alkupuhe

2014_0315kukat0004

2014_0315kukat0003

Aika kulunut aihe mutta kirjoitan sen nyt ”pois”, olkoon se osa itse asiaa, sellainen alkupuhe toiminnalle.

Nythän on nimittäin niin että kotimme kalvaa energiaani ja aiheuttaa ärsytystä ja hermojenmenoa. Ollaan taas siinä pisteessä että tavarat elävät omaa elämäänsä, kuljeskelevat itsekseen ja katoavat, elleivät sitten jämähdä paikkaan mihin eivät takuulla kuulu, saati mistä niitä ei varmasti osaa etsiä. Mutta etsittävähän se on, sillä kuten ehkä tiedätte, pitkään aloillaan maatuneet tavarat ikäänkuin sulautuvat alustaansa, muuttuvat näkymättömiksi (tai ainakin jollakin tapaa haalistuvat niin että niitä on vaikea havaita ja tunnistaa – tämä tietenkin vain kuvitteellisesti).

Ja likaistakin on, saamari. Hiekkaa rapuissa, läiskiä siellä täällä, pölystä en edes ala, monenlaista tuhrua.

Miksen tee mitään? Miksei mies tee mitään? Pojat? Miksei kukaan tee mitään? Hukummeko me omaan roinaamme, liukastummeko omaan likaamme?

Kyllä se on hiukan ajanpuute, hiukan jaksamisen puute, tärkeämpien asioiden kasaantuminen ja sen sellainen mikä meitä nyt pidättelee. Motivaatiokin on nollassa, eipä silti, koska niinhän se menee että kun kämppä vie voimat niin ei sitten ole niitä voimia joita tarvittaisiin asioiden muuttamiseen…

Terassilla asiat ovat hyvin. Sieltä tulee mitään tekemättä kaikenlaisia kukkia mullan läpi. Uskoakseni ensi viikonloppuna teen lähinnä muuta kuin tuijottelen kasvun voimaa. Saatan esimerkiksi raivata. Oikein raskaalla kädellä ja suurella riemulla, vaikka vihaankin siivoamista.

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Alkupuhe

  1. Voi että, tää voisi olla mun näppiksestä. Meillä on sitä samaa ja sitten tulee ystävä kylään jonka kodin vessassa vois tehdä leikkauksen, ja vihjailee meidän likaisista ikkunoista, katsoo meidän puutarhaan jossa sielläkin on päässyt villiintymään, sanoo, et on aika kaukan ollu noin… Mä oon priorisoinu liikunnan ja kirjojen lukemisen etusijalle. Kyllä siivoankin ja kohta on samanlaista. Siksi en vaan jaksa jokapäivä. Lapsi säilyttää kaiken tavaran lattialla, omassa huoneessaan ja kaikissa muissa huoneissa eikä siihen auta mikään. Ei sekään, että kerään säännöllisesti tavaransa muovipussiin ja kippaan ulos. Huoneestaan on viety pussitolkulla tavaraa roskiin ja kierrätykseen ja yleensä en huoneeseensa mene. En astu kynnyksen yli. Tänään menin ja ajattelin että ei voi olla totta. Miten täällä voi olla taas tällästä. Vihaan tavarapaljoutta, karsin ja heitän tavaraa säännöllisesti pois. Inhoan kaikkea turhaa mille ei ole käyttöä ja mä en ymmärrä miten mun koti voi silti olla jatkuvasti kuin pommin jäljiltä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s