Oho

DSCF3274

DSCF3265

Olen järjestänyt viimeisten viikkojen ja päivien aikana uskomattoman määrän asioita. On ollut kaikenlaista hoitamista ja säätämistä, muutoksia, ratkaisun hakemisesta, vaihtoehtojen punnitsemista. Erilaista. Samanlaista.

Joskus ajattelen: olisi helppoa jos kaikki riippuisikin vain itsestä. Kaikki menisi ns. oman pillin mukaan. Tiedän ihan tarkasti mitä haluan ja mitä toivon minkäkin asian suhteen. Sitten on Olosuhteet, Henkilöt, Kaytännön esteet sun muu. Sitten vaan säädetään. Aina vaan jukolauta säädetään.

(Tiedän ettei tämä varsinaisesti aukea kenellekään mutten avaa enempää. Jokaisella teillä on ajoittain näitä samoja tai saman tyyppisiä, eikä se sen dramaattisempaa ole kuin että hermot tuppaavat menemään ja usko meinaa loppua. Siitä huolimatta aina vaan ylös ja uudelleen. Kops.)

*

Ja sitten sellaistakin että viikonlopun aikana näin kaksi blogini lukijaa. Toisen tapasin (ihan järjestetysti!) Elbown konsertissa. Oli kiva tavata ja miten hassulta se tuntui! Toisen muka tavallaan hiukan tunsi muttei sitten tietenkään kuitenkaan.

Toinen tuli eilen juttelemaan kun tunnisti eräässä tapahtumassa. Kuulin niin kivoja asioita blogiini liittyen että siitä tuli intoa jatkaa tätä ajoittain idioottimaiselta tuntuvaa kirjoittamista. Joku lukee, saa tästä jotakin. Kiitos kun kerroit!

*

Mulla on eräänlainen ”oho” -olo. Kesä pitkällä, minä en saa otetta siitä, ihmiset ympäriltä alkavat lomansa, minä olen jotenkin taas näin ettei koko kesää meinaa olla eikä tulla. Miten tästä tällaista on tullut?

Advertisements

16 kommenttia artikkeliin ”Oho

  1. Hih, oli tosi mukava tavata! Niinhän se on, että blogissa, oli se kuinka ”rehellinen” tai henkilökohtainen tahansa, on vain muutama siivu ihmisestä, ja kun toisen sitten tapaa, ilmaantuu lihaa luiden ympärille.

    Minulla on melkein joka kesä vähintään juhannukseen asti sellainen olo, että en saa kesästä kiinni, se vaan lipuu ohi. Se kenties liittyy sekä suomalaisille tyypillisiin mökkeily- tai muihin luontokokemuksiin, tai siis niiden puutteeseen, ja myös itse aiheutettuihin paineisiin. Olisi mukava käydä jossain kesätapahtumassa, kesäretkillä, torilla mansikoita syömässä, mutta syystä tai toisesta en pyrähtele alvariinsa näitä kesäkokemuksia hankkimassa. Viime kesästä asti meillä majaillut koira sentään pitää huolen, että ainakin ulkoilen, oli kesäsää millainen tahansa.

    1. Jostakin syystä mullekin tulee se ”pitäisi käydä jossakin” -syndrooma. Alkuvuosina Suomesta muuton jälkeen oli se ”kesä ei tunnu miltään muualla kuin Suomessa”; Se on kyllä sittemmin mennyt ohi…..kesiä on niin monenlaisia, nautin paljon erilaisista.

  2. Saan minäkin niin paljon blogistasi. Harmi vaan kun tätä välimatkaa ettei ihan helposti kadulla törmätä. Kiitos. Ja tuo että olisikin niin paljon helpompaa tehdä asiat oman pillin mukaan mutta kun on useampi matkassa niin sitä säätämistä riittää. Tuttu juttu.

    1. Ja tämä ”oma pilli” -juttu oli tällä kertaa siis ihan muualla kuin kotona olevien asioiden suhteen, mutta tottahan se kotioloissakin on.

  3. Mulle on aika tyypillistä se että ajattelen melkein joka päivä: jos olisin vain yksin, tekisin just näin, enkä noin. Mitä isompi perhe, sitä enemmän saa säätää. Mutta toisaalta.. kai se säätäminen kasvattaa aika lailla, itsekkyydestään saa luopua, vaikka tietty ihan terveellistä jättääkin siitä osa itseään varten.

    1. Perheessäkin, joo, mutta nyt kaikki mistä kirjoitin oli muussa elämässä…työ, koulu, viranomaiset…jne.
      Neuvottelutaidot kehittyy ja perustelutaidot ja kaikki sellainen!

  4. Oli mukava tavata! Mietin hetken uskallanko avata suuni ja kysyä oletko sinä oikeasti sinä, mutta onneksi uskaltauduin. Hassultahan se tuntuu – ikään kuin olisin salaa stalkannut sua kauan aikaa, tiedän sinusta paljon ja sinä et tiedä että minua on olemassakaan. Paitsi että nyt on. Iloista ja vähälumista juhannusta!

    1. totta kai ny mulle uskaltaa ”ilmoittautua”! Mää olen kiltti. Vähälumista toivon kaikille jotka juhannuksen Suomessa viettävät. Mulla on silloin vapaa muttei kyllä tietoakaan juhannuksesta. En ole sitä osannut edes ajatella vuosikausiin siinä suomalaisessa merkityksessä. Olisi joskus kyllä kiva se taas viettää Suomessa.

  5. Minä ainakin saan täällä pistäytyessäni joka kerta jotain ajatuksia, pohdittavaa, nautin mainioista havainnoistasi, kadonneiden kissojen kuvista, eurooppalaisesta tunnelmasta. Jatka vaan. Ei ole lunta, mutta myönnettäköön että näissä varvastossuissa on vähän vilu…

  6. ”Tiedän ihan tarkasti mitä haluan ja mitä toivon minkäkin asian suhteen. Sitten on Olosuhteet, Henkilöt, Kaytännön esteet sun muu. Sitten vaan säädetään. Aina vaan jukolauta säädetään”

    Se on just nyt mulla tätä. Säätämistä. Ja mäkään en puhu perheestä vaikka on siinäkin toki sitä säätämistä mutta enemmän muualla.

    1. KyllÄhÄn siinäkin tavallaan kehittyy ja oppii jotakin mutta voimat menee, eikä lopputulos läheskään aina ole se mihin pyrkii.

  7. Sinulla on aina sanomista, ja osaat sanoa! Lisäksi pidän oman tien kulkijoista, blogeista joiden tyyli pysyy vaikka muoti muuttuu. Tämä on näitä hyviä pysyviä.

    1. Kiitos vaan! Pysyyhän tämä kun en oikein muutakaan osaa kuin tätä omaa. Alkaa olla jo ”perinteitä” kyllä…ootas… aloitin kai 2005.

  8. Sinun blogisi on yksi niistä, jotka tuovat omaan elämään jotain ”toista ulottuvuutta”. Tykkään siitä, että jaat huomioita ja havaintoja, etkä kirjoita kaikkea ihan täysin auki. Joskus olisi mukavaa nähdä irl. Kuka tietää? Jossain, joskus.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s