Tämä kesä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen kyllä täällä, pitää vaan miettiä mitä sanoa ja milloin. Tästä kesästä tuli erilainen.

Advertisements

25 kommenttia artikkeliin ”Tämä kesä

  1. Vaikuttaa aivan siltä, kuin sinulla olisi suurta murhetta. Toivottavasti olen väärässä.

  2. Anne, juuri noin on asiat. Rakas isäni kuoli kun olin Suomessa käymässä. Nyt sain sen kirjoitettua täälläkin; JOkainen kerta kun voi jollakin tapaa jakaa surua niin keventää sitä hiukan.

  3. Otan osaa suruusi. Rakkaudella ja voimalla eteenpäin päivä kerrallaan. Hidasta hengitystä ja rauhaa. t. Rita

  4. Otan osaa. Olet monesti kirjoittanut isästäsi ja hänen töistään niin kauniisti ja kunnioittavasti, että uskon teillä olleen hyvät välit toistenne kanssa. Sellainen kantaa surussa. Lohduttavaa, että olit lähellä, kun hän lähti.

    Oma isäni kuoli kohta kahdeksan vuotta sitten. Viime talvena teatteriopinnoissani yhden fyysisen harjoituksen jälkeen tajusin, että liikkeissäni on niin paljon isääni. Olen kävelijä, isäkin oli. Tuntui lohduttavalta, minulla on isän askeleet.

    Voimia ja lohtua sinulle ja peheellesi.

    1. Linnea, joo, kyllä, välimme ovat aina olleet hyvät. Minulla on aina ollut rakastettu ja hyväksytty olo, mitä vaan on olllut tai mitä vaan olen tehnyt. Ja olen todella kiitollinen että sain olla viimeisinä päivina lähellä. Toivon että hän tiesi sen ja kuuli sanani. Ellei, niin se oli ainakin tärkeää minulle itselleni.
      Liikkeissä, eleissä, sanoissa, pienissä tavoissa – välillä tunnen että kappas, äitinikö tässä onkin minussa, väliilä taas isä. Sitten vielä sukupolvet kauempanakin. Ihmeellistä mistä kaikesta meistä jokainen koostuu.

  5. Otan osaa suruusi, Kati. Lämpimiä ajatuksia täältä.

    Minä menetin isäni 16 vuotta sitten, hän oli sairastanut pitkään eikä parannusta ollut. Silloin kuolema tuntui helpotukselta (olimme menettäneet hänet sairaudelle vuosia aikaisemmin, hän oli oikeastaan vain ääriviivat ja jonkinlainen henkäys niiden sisällä, sitä ennen oli sementtivaihe, kannoimme häntä ja sairauttaan kaikkialla, usein manasimme mielessämme heitä molempia, raskasta aikaa), nyttemmin vasta on tullut suru ja ikävä, halu puhua ja käsitellä, harmitus siitäkin, ettei hän ehtinyt nähdä ketään lapsistamme eivätkä lapset häntä (mieheni isä kuoli jo 40-vuotiaana, eli nuo isoisät puuttuvat meidän perheestä kokonaan). Linnea kertoi tuossa, että hänen liikkeissään on isää. Minä ihmettelin esikoisen käsiä, joita hän pienenä huitoi ilmassa selittäessään jotakin tärkeää. Isäni oli samanlainen.

    Olen muuten monesti miettinyt, kumpi on parempi, pikainen lähtö ja lyhyt kärsimys tai ei kärsimystä ollenkaan vai pitkä, hidas ja turha kamppailu vai jotakin tuosta väliltä. Ei tuohon ole mitään vastausta. Kuolema on aina kuolema, aina suru tulee ja jää ikävä. Minulle tuli myös äkkiaikuistumisolo: yhtäkkiä olin puoliorpo, henkisesti koin ikääntyväni liki yhden sukupolven mitan. (Monilla tuttavillani on yhä molemmat vanhemmat, joillakin isovanhempiakin. Koen olevani heitä paljon vanhempi, vaikka ovat ikäisiäni.)

  6. Katja, kiitos sinullekin kun kirjoitit tuon.
    Muistelen lukeneeni blogistasi (tai ehkä jonkun toisen kommenttilaatikossa?) että olisit kertonut isäsi sairaudesta. Jos se oli se mitä ajattelen, isälläni oli sama. Minulla on ollut samanlainen olo: isä on kuin liuennut tai liukunut vähitellen kauemmas. Olen luopunut vähitellen. Muistan sen kun esimerkiksi tajusin etten voi puhua puhelimessa enää hänen kanssaan. Siitä on jo yli puolitoista vuotta.
    Ihmeellistä kun sanot puoliorpo ja äkkiaikuistuminen. Samat sanat tulivat mieleeni. Totta kai olen ollut aikunen jo pitkään, siitä huolimatta jokin tuntui totisesti muuttuneen tuossa suhteessa.
    Olen vielä hämilläni monista asioista, kaikki tapahtui sittenkin niin nopeasti ja hiljattain. Olen parin, kolmen viikon aikana oppinut myös itsestäni niin paljon etten meinaa osata ymmärtää sitä vielä.

    1. Juu, samaa taisi olla. Ihan suoraan sanottuna htillinen sairaus. Meidän aikanamme kaikki oli tuon sairauden kanssa vielä niin uutta ja outoa, että diagnoosin saaminen kesti vuosia (isä sairastui jo keski-iässä) eikä sairaalastakaan löytynyt paikkaa, missä isää olisi hoidettu, oli jonkin aikaa mm. psyykkisesti sairaiden suljetulla osastolla, se oli kammottava paikka mutta ainut, missä ovet lukossa, kun isällä oli levoton vaihe, karkaili, kulki ja matkusteli sitä ennen rahatta kaupungista toiseen jne.

      — mutta minä lohdutan sinua sillä, että veikkaan, että yhtäkkiä avartuu kummallisia kaikkeuksia, jos noin voisi sanoa. Saattaa tapahtua ihan yhtäkkiä ihmeellisiä. Minä aloin ymmärtää runoja, tajunta laajeni kertaheitolla. Se oli ihan taianomainen hetki (olin opiskellut kirjallisuutta jo useita vuosia enkä päässyt kunnolla sinuiksi lyriikan kanssa). Samalla löysin gradulleni aiheen. En tiedä, auttavatko sinua tai jaksatko tai kaipaatko, mutta minulle Eeva-Liisa Mannerin ja Lassi Nummen runot olivat valtavana lohtuna. Tuttavien ja läheisten kanssa en osannut, jaksanut tai halunnut puhua (jotenkin koko sairaudelle oli niin vihainen, etten halunnut antaa sille yhtään enempää aikaani ja ehkä minun tapani käsitellä vaikeita asioita on enemmän tämä kirjoittaminen), olin silloin tavattoman kiitollinen, että olin opena koulussa, eläväiset nuoret teinimurheineen olivat minulle ihan parasta terapiaa.

      Isän kuolema toi mukanaan myös kuoleman pelon kaikkoamisen. Oli valtavan lohdullista nähdä, että pelkkä kuori jää haudattavaksi. Se ihminen kuoren sisältä on jossakin ihan muualla. (Arvaan, että sinäkin tapaat isääsi vielä unissa.)

      1. Kiitos Katja kun palasit kirjoittamaan vielä tämänkin. Minulla on koko ajan nyt mukana vihko johon kirjoitan heti kun mieleen tulee kysymys tai ajatus isään liittyen. Ne voivat tulla koska vain. Vuoropuhelen itseni kanssa, tavallaan.

  7. Osanottoni. Minullakaan ei ole kauaa tuosta tilanteesta, itse asiassa juuri tänään tasan 9kk ja vieläkin on vaikea ymmärtää mitä on tapahtunut, yllättävänkin usein tulee tapahtuneesta epätodellinen olo. On vaan niin uskomatonta kun omassa elämässä on ollut joku ihminen aina, siis aina hän on ollut, ja sitten ihan yhtäkkiä häntä ei vaan enää ole. Että sillä lailla katoaa. Minäkin olen oppinut itsestäni todella paljon ja kyllä on ollut tosi paljon ihmeellisiä ajatuksia mielessä. Ihan koko maailmankuvaan liittyviä uusia ajatuksia. Hyvin paljon liiankin synkkiä ajatuksia siitä että miten monta kertaa sitä joutuukaan vielä tärkeän ihmisen elämästään menettämään ja että kuka seuraavaksi. Ja niitä unia. Mutta unet on myös lohduttavia, niissä saattaa päästä sen pois lähteneen ihmisen vielä tapaamaan. Jännä lukea tästä muiden kokemuksia – nyt huomaan että olen minäkin alkanut kiinnittämään huomiota itseeni ja siihen mitä isästä on minulle siirtynyt.

    1. Riikka, muistan miten luin isäsi kuolemasta ja ajattelin (taas kerran) ”kohta tulee aika että tuo on totta minun kohdallani”. Voi olla että joidenkin mielestä on outoa kirjoittaa blogissa läheisen kuolemasta (tai ylipäätään vaikeaista asioista – monet haluavat vain ”viihdettä”), mutta ajattelen että ensinnäkin kirjoittaminen on kirjoittajalle itselleen oivallinen tapa käsitellä asiaa, toisekseen se voi tuoda lohtua ja ajatuksia toisillekin saman kokeneille, tai heille joilla asia on vasta edessä, mutta jo mielessä. Ylipäätään kuolemasta ja siihen liittyvistä asioista soisi enemmän puhuttavan. Siinä on surullinen, vaikea ja haikea puoli, mutta muutakin. Ja onko sen lluonnollisempaa sittenkään kuin että me synnymme tänne ja me lähdemme täältä, jokainen.
      Kiitos sinullekin kommentistasi.

      1. Minusta ei ole ollenkaan outoa, kuten sanoit kuolema on luonnollinen osa elämää, vaikka nykyihmisinä olemmekin siitä vieraantuneet. Kyllä minä ainakin nautin enemmän niistä blogeista joissa on muutakin kuin viihdettä. Tietysti jokainen tykönään miettii miten paljon aiheesta haluaa/voi kertoa. Ja nimenomaan, tätäkin kautta voi löytää sitä vertaistukea. Minulla itselläni ei ole vielä yhtäkään oman ikäistä ystävää joka olisi menettänyt vanhempansa, sikäli tästä aiheesta on aika hankalaa puhua heidän kanssaan, ainakaan niin että se jolle asiaa halausi purkaa, ymmärtäisi täysin. He eivät tiedä vielä miltä se tuntuu, kuten minäkään en vielä tiennyt kesällä 2013.

  8. Riikka: juu, totta kai, jokainen kertoo jos haluaa ja mitä haluaa, sillä tyylillä kuin se on itselle sopivinta. Samaa ajattelen, tietynlaista vertaistukea voi löytää näinkin. Minun hyvä ystäväni menetti isänsä alkuvuodesta. Hän on osannut sanoa minulle monia tärkeitä asioita.

    Anne: kiitos paljon sanoistasi. Kaikkien teidän tervehdykset ovat kovin tärkeitä.

  9. Paljon voimia suureen suruusi, Kati! Läheisen menettäminen on aina niin surullista. Kuten Riikka tuossa aiemmin jo kirjoitti; on niin outoa, kun äkkiä sitä henkilöä ei enää olekaan. Menetin syksyllä rakkaan ja läheisen kummitätini. On niin raskasta käydä läpi kaikki ne suruprosessiin kuuluvat tunteet. Se on kuitenkin osa eheytymistä ja yhtenä päivänä vaan huomaa, että on helpompi hengittää. Paljon lämpimiä ajatuksia ja hitaita kävelyitä tälle kesälle.

    1. Jenni: Minulla ei ole oikein kokemusta läheisten menettämisestä. Tuntuu että nyt itse kasvaa ja vanhenee tämän myötä. Mutta ihan hyvällä tavalla: jokaisen on joskus kuoltava, läheisen kuolemaan liittyvät tunteet voivat olla myös rakentavia, opettavia, miten sen sanoisi…kai tässä on oivaltanut jotakin olennaista ajasta, elämästä.

  10. Kati. Otan osaa suureen suruusi. Suru muuttaa muotoaan, ajan mittaan aallot loiventuvat ja tulevat harvemmin. Itse ajattelen nykyisin, että ei kuolema ole sellainen, kuin me kuolemasta eristetyt nykyajan ihmiset ajattelemme. Ei kuolemaa ole. On vain muodonmuutos.

    1. Kiitos. Me kuolemasta eristetyt, toden totta. Ja kuulehan minä vielä isän äänenkin. Kuulen sen aivan selvästi, sellaisena kuin olen tottunut aina kuulemaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s