Jatkuu

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Isä ei ole enää täällä, isä on nyt kaikkialla.

Ehkä siksi on niin kaunista.

Ajattelen suurella kiitollisuudella hyviä ihmisiä, joita on paljon enemmän kuin olin tiennyt.

Erilainen, vaikea, haikea, opettavainen kesä.

Kiitos.

Mainokset

11 kommenttia artikkeliin ”Jatkuu

  1. Tiedän tuon tunteen…minun äitini lähti pois 9 vuotta sitten ja kuitenkin hän on nyt kaikkialla….kuten hänen muistorunossaan sanottiin…Kauniita kuvasi…..en osaa pukea sanoiksi sitä nyt mitä haluaisin sinulle kirjoittaa mutta ymmärrät varmaan ilman sanojakin

    1. Kaimani, sinullakin. Vaikka jokainen kokee asioita tavallaan niin uskon että on paljon sitä sellaista jonka lähes jokainen käy läpi. (Ja se minua ainakin jotenkin lohduttaa: tämä ei ole yksin minun asiani, yksin minun suruni, en ole ainut joka suree juuri nyt.)

      1. Niinhän se on. Meillä tosin vasta odotetaan, mutta lopputulos on tiedossa ja hyvästejä jätetään vähitellen. Raskas ja todellakin erilainen kesä.

  2. Otan syvästi osaa.
    Näin kirjoituksen-henkilökuvan-lehdessä. Hieno kirjoitus, hieno ihminen.
    Hän on kaikkialla, kauniisti ja hyvin sanottu.

    1. Kiitos paljon Liivia. Kirjoitus oli hieno, isän hyvän ystävän tekemä. Isä ihan joka rivillä ja niiden välissäkin. Isä oli minulle kovin rakas, mutta niin oli monelle muullekin.

  3. Otan osaa. Menetin oman isäni 8v sitten liian nuorena. Isä oli liian nuori (ei ehtinyt täyttää 65) ja minä liian nuori (25) menetykseen. Mutta kuten sanoit, isä on kaikkialla. Viikottain, jollei päivittäin vielä nykyäänkin tulee hetkiä, jolloin koen niin. Paljon voimia sinulle ja perheellesi.

    1. Kiitos Anna. Oma isäni ehti 80 vuoden ikään. Minäkin jo lähellä viittäkymmentä ja tulevaan menetykseen henkisesti mukamas valmistautunut pitkään; Mutta silti…

  4. Lämmin osanottoni.

    Oma isäni kuoli oli kolmekymmentä vuotta sitten, kauniina elokuun aamuna. Olin silloin itse vasta yhdeksän vuotta vanha.

    Kuolemassa on paljon lopullista. Haikeaa ja raskastakin ikävää.

    Olen kuitenkin vahvasti elämässäni isän kuoleman jälkeen tuntenut ”…suurin niistä on rakkaus”. Se ei lopu, eikä katoa kuolemaan. Se on kaikkialla. Isäni rakkaus on kantanut paitsi minua, myös minun lapsiani.

    Mietin pitkään, onko tökeröä kirjoittaa tähän omasta kokemuksestani. Kuoleman ja menetysten edessä kun jokainen löytää oman lohtunsa. Ja jokaisen menetys on niin henkilökohtainen. Halusin sitten kuitenkin kirjoittaa. Isien muistolle.

    Lempi Sveitsistä

  5. Lempi hyvä, ei ollenkaan ole tökeröä! Ja siksi minäkin olen halunnut blogissa asiasta kirjoittaa, että vaikka jokainen menetys on tavallaan henkilökohtainen niin kovin paljon yhtäläisyyskohtia saattaa silti niihin liittyä….että jos vaikka joku nyt lukee ja saa lohtua omassa tilanteessaan. Tämä minun suruni ei ole koostaan huolimatta musertava. Se on haikea, täynnä kauneutta ja rakkautta. Ikävää. Mutta voimiakin tästä saa, tämä muuttuu vähitellen. Vasta kuukausi kulunut (miten paljon siihen on mahtunut!) mutta nyt jo suru on muuttunut. Ei pienemmäksi, mutta enemmän ystäväksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s