Sittenkin hiekassa

Sunnuntaista tuli rantapäivä. Ajoimme päähänpistosta Hollantiin, Zeelandin aluelle. Se on jonkin verran tuttu niiltä ajoilta kun  asuimme Haagissa, mutta uusia paikkoja riittää melkein loputtomiin. Meillä oli kuitenkin vain kaksi kriteeriä; meri ja hiekka, joten turha vertailla ja vehdata.

DSCF3393

DSCF3390

DSCF3396

Viisitoistavuotias nukkui vihreässä teltassa monta tuntia. Nuorempi poika tutki ja näpläsi. Mieheni maata retkotti tai lennätti leijaa. Minä kävelin, otin kuvia, keräsin roskia rantaviivalta, makasin piikkipuskassa tuulensuojassa tiiliskivi tyynynä.

DSCF3416

DSCF3421

DSCF3428

Poislähdön aikaan teki mieli heittäytyä turvalleen hiekkaan (vaikka taisin jo valmiiksi olla siinä kuitenkin). ”Ei vielä, eikö voida jäädä? Haluan olla yön rannalla! Haluan olla ensi viikon rannalla! Voisin asua rannalla!”

DSCF3441

 

Mainokset

7 kommenttia artikkeliin ”Sittenkin hiekassa

  1. Voi että noita rantoja Hollannissa riittääkin! Tuolla käytiin mekin. Mutta miksi ihmeessä piikkilanka jota tuntui olevan kaikkialla! No, melkein ainakin.

    M

  2. M: joo, rantaviivaa on paljon. Zeelannissa ei oikeastaan olla pahemmin ennen oltu, siellä pitäisi olla loistavat pyöräilymaastotkin ja tietysti meri. joo, piikkilankaa oli ja on, en muistanutkaan mutta nyt kun sanot…

  3. Mitähän tuossa kolmoskuvassa vedetään? Raskaalta näyttää… Merelle ja hiekkarannalle ❤

  4. Pandice, siinä vedetään suurta verkkoa johon jäi kaikenlaista herkkua, jonka mies lapsineen laittoi tuomiinsa kulmälaukkuihin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s