En siedä seisovaa vettä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yhdeksältä aamulla lähdin puolentoista tunnin kävelylle. Puistossa oli juoksukouluja, ryhmiä harrastamassa sitä sun tätä, lapsia isineen lennättämässä kauko-ohjattavia lentokoneita, keppien perässä juoksevia koiria, vohveliauto valmiina asiakkaille, aurinko nousussa ja linnut aidanseipäillä veden äärellä. Voiko hyvä mieli kuplia ilmassa? Minusta voi.

En palannut tyhjin käsin. Viikonlopun kova tuuli oli katkonut puiden oksia ja keräsin pari kaunista risua talteen. Kaikki jouluun viittava on viskattu mäkeen ja vaaseissa on tilaa oksille joihin takuulla tulee vielä silmut, saatte nähdä. Kevät tulee.

Kannettu ulos jouluoksien lisäksi liian pieniä vaatteita (lapset, nuo lapset ne vaan kasvaa…) ja rikkoontuneita lautasia. Olen mämmikäsi. Onneksi kauneimmat säästyivät.

Advertisements

8 kommenttia artikkeliin ”En siedä seisovaa vettä

  1. Kun joulu oli pakttu pois jotenkin tuntui samantien äkkiä niin keväiseltä. Täälläkin myrsky katkoi oksia ja sitten välissä aurinko ilmoitti olemassa olostaan ja linnut lauloivat eri tavalla, niinkuin keväällä laulavat. Sirpaleet tuovat onnea:-)

  2. Kyllä hyvä mieli kuplii, ilman muuta! Viime päivinä on taas tuullut siihen malliin, että ehkä munkin pitäis lähteä risureissulle. Pari pulloa ois risujaan vailla.

  3. Kevätolo täälläkin, vaikka lunta tulee vaakasuorassa (mutta valoisa aika on lisääntynyt). Olen kerännyt vaasiin mustikanvarpuja, ne ainakin kukkivat jo.
    Ja kaappien siivousta, joo. Ikuisuusprojekti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s