(Viime) vuoden paras ostos

Kati Niemelä029

Mieheni osti minulla joululahjaksi skannerin, joka on tarkoitettu negatiivien, diojen ja filmien skannaukseen. Tietenkin sillä voi skannata kaikkea muuta myös.

Olen iloisen hämmentynyt sen mahdollisuuksista ja jäljestä. Tälle laitteelle minulla tulee olemaan paljon käyttöä. Merkki on Epson ja tarkemmat tiedot kaivan esiin jos joku haluaa tietää.

On aivan ihmeellistä miten vanhojen kuvien välityksellä saa muistinsa takaisin. Tarkoitan että alkaa siis muistaa asioita joita ei tiennyt tietävänsä. Kun katson tätä kuvaa muistan täsmälleen asunnon missä kuva on otettu. Muistan että villasukkahousuni jäivät toisinaan kiinni tuohon korituoliin. Takanani oleva verho oli karhea kuin mikä (olin joskus piilossa sen takana) ja minun oikealla puolellani oli keittokomero. Jalassani olevat kengät olivat punaiset, ja niissä oli tuollaista karvaa koristeena. Väitän että muistan tuon froteisen raitapaidan hyvin myös.

Mainokset

13 kommenttia artikkeliin ”(Viime) vuoden paras ostos

  1. Kivoja työkaluja, nämä skannerit. Itsekkin viime vuonna vähän aikaan jaksoin pöllyytellä vanhoja negojani. Mutta se puuska meni pian ohi. Nytkin tuossa vieressä on kaksi kansiota, jossa on 18 vuotta vanhaa matskua. Mutta ei saa itseä käymään niitä läpi.

    1. Samppa: mua ei oikeastaan estä tässä mikään muu paitsi että vaatihan tuo touhu aikaa ja tilaa ja keskittymistä ja tarkkuutta, ja silloin soisi voivansa tehdä hommia monta tuntia putkeen. Ja ettei aina tarvis kerätä luitaan ja tavaroitaan pois muiden juttujen alta.
      Sitten voi tietty olla muita syitä miksei saa itseään käymään touhuun. Voisin kuvitella että joskus melkein pelkää sitä muistoryoppyä joka vÄistämättä iskee päälle.

  2. Varmasti hyvä hankinta. Minä juuri skannailin äidilleni hänen lapsuuskuviaan (ihan siis vaan tavallisella printteri/skannerilla), sellaisia 5cmx5cm mustavalkokuvia joista juuri ja juuri erotti ihmisten kasvot, ja aivan ihmeellisen hyviä skannauksia ja suurennoksia saatiin aikaan tuollaisella tavallisella halpisskannerillakin. Saimme kuvista näkyviin vaikka mitä ilman minkäänlaisia kuvankäsittelytaitoja.

    Se on jännä kuinka valokuvista tulee tosiaan muistoja alitajunnasta mieleen, paljon tuoksujakin.

    1. Riikka, kyllä, ns. tavallisellakin skannerilla saa mukavasti talteen valokuvia, mutta negoille/filmeille/dioille se ei käy (tai on kai joku vippaskonsti mutta tulos ei liene kummoinen). Monet negatiiveista on ruotosen likaisia. Kaikkea ei voi puhdistaa vahingoittamatta, mutta skannerin ohjelma onneksi jopa korjaa hiukan halutessa. Toisaalta en liiemmin halua, tarkoitan etten halua turhan muovisen näköisiä kuvista jotka nyt kuitenkin ovat vanhoja!

  3. kati

    vanhat valokuvat jatkavat muistin kantomatkaa. tämä sinun tekstisikin on nyt tärkeä osa herkkää kokonaisuutta.

    minä muistan sukulaistädin maalauksen kukkakaalilta näyttävästä ruususta. ja sen maitopusseista kudotun maton tai jäljennöksen taistelevista metsoist. niin, ja ne paikallisen potkupallokerhon oranssit verkkarit, joita isä käytti sitkeästi 70-luvulla.

    ne on jo heitetty pois, mutta valokuvista ne löytyvät.

    1. Meri, ne metsot…monessako kodissa niitä on, mietin vain. Ne ja suojelusenkelitaulu ovat piintyneet päihimme. Minusta tuntuu että kun olen vanha niin istun kuvien keskellä ja katselen niitä luupilla. Luultavasti puhun itsekseni näkemästäni, sillä kukaan ei enää jaksa kuulla miten ihmeen hienoja ne kaikki kuvat mielestäni ovat ja mitä kaikkea ne tuovat mieleeni.

  4. Minua taas joskus ihmetyttää, miten vähän muistan joistain lapsuuden ja nuoruusvuosienkin ajanjaksoista. Valokuvat todistavat elettyä elämää, josta minulla ei ole juurikaan muistijälkiä. Outoa. Jotkut kuvat herättävät sitten voimakkaita tuoksumuistoja, vaikka juuri muuta ei muistaisikaan. Esimerkiksi kuva vierailusta isoäitini siskon luona, yhtäkkiä nenäni haistoi sen asunnossa leijuneen koipallojen (?) ja orvokkiparfyymin äklön hajun.

    Belgian Lempi

    1. Lempi, onko noin? kai se todistaa vaan sitä että asiat rekisteröityvät eri tavoin kunkin kaaliin. Ja kaikki ei ollenkaan.
      Mutta se orvokkituoksu! Näen mielessäni sen pullon ja hiukan violettiin vivahtavan parfyymin värin. Se liittyy minullakin yhteen muistoon.

  5. Onpa hieno kuva.
    Minulla oli tänäään harvinainen tilaisuus katsella ihan vieraiden ihmisten vanhoja lapsuuden kuvia 1980-luvulta. Se oli mielenkiintoista. Niiden kautta lapsuus avautui silmieni eteen ihan eri tavalla kuin pelkillä sanoilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s