Mitäs tässä

FinePix_2014_0420_131524

Aika lentää, roikun sen helmassa kiinni. Olen tuijottanut negatiiveja ja valikoinut kuvia, olen etsinyt hääasua (miehen pikkuveli!) ja juhlavia kenkiä. Olen kerännyt hylsyjä kirjakustantamoista ja alkanut lukea häpeän puna poskilla Joel Haahtelan kirjaa Tähtikirkas, lumivalkea. Mitä enemmän sivuja kääntyy, sitä enemmän yhtäläisyyksiä näen siinä tekstiini, jota siis olen turhaan tarjonnut julkaistavaksi. Älkää nyt ymmärtäkö väärin! En väitä että kirjoitan yhtä hyvin kuin Haahtela. Tarkoitan ylipäätään kirjan asetelmaa, muotoa, jonka kaikki tekeleeni lukeneet ovat takuulla kuvitelleet minun kopsanneen Haahtelalta. Olen oikeastaan ymmälläni. Miten niin monet yhtäläisyydet ovat edes mahdollisia?

Kevät on tullut ja sitten ei olekaan tullut. Koulu on raskasta pojille ja meille vanhemmille. Joinakin aamuina toivoisimme voivamme kaikki jäädä lintsaamaan kaikesta siitä mitä meiltä kultakin vaaditaan juuri sinä päivänä. Emme jää, vaan painamme eespäin eespäin ja pidämme mielessä että paskakin päivä päättyy iltaan.

Olen tutustuttanut mieheni Twin Peaksiin ja katsellut Broadchurchin toisen kauden (ihana Charlotte Rampling!). Olen tehnyt monet satsit majoneesia ja tunkenut sitä itsetehtyihin hampurilaisiin niin että se tursuaa välistä kun haukkaa. Olen ollut vahvempi kuin olisin uskonut ja olen ollut heikompi kuin olisin uskonut mutta tämä ei nyt kyllä liity hampurilaisiin eikä majoneesiin. Ja silläkin lailla olen ollut vahvempi että olen alkanut taas käydä kuntosalilla.

Olen antanut tukan kasvaa ja kylläpä se onkin kasvanut, sanoi kampaaja, mutta hän on kohtelias. Olen saanut valokuvan missä isäni vaari on pitkäkarvainen turkki päällä valokuvaamossa ja olen saanut tietää että isän mummun isän nimi oli Isak Thor. Se on minusta ihan huiman sotaisa nimi.

Luin hyvän lauseen jostakin ja se menee jotenkin niin että nykyään jos haluaa huomiota niin kannattaa kuiskata. Se on minusta pirun hyvin sanottu ja aivan totta ja kaiken lisäksi hiukan sääli.

Advertisements

15 kommenttia artikkeliin ”Mitäs tässä

  1. * HUOKAUS * ”Hylyt” kuulostavat niin karun epäreiluilta – mutta niissähän ON aarteita! Voisin kirjoittaa runon omista hylkyjen merestäni, joka ei tosin ole sinun hylkyihisi verrattuina edes pohjasakkaa. Tänään sain juuri hylkyjä kimaran eräästä lehdestä, johon ties kuinka pitkän tauon jälkeen tahdoin rääpäleitäni toivoa julkaistavaksi. Että pitää olla hupsu! Ja sitten: itkeä ja inhota koko touhua. Onneksi kävelylenkki ja pihatyöt palauttivat suhteellisuuden palasia hieman paikoilleen… hieman. Mitä Thoriin kuuluu – olet voinut saada häneltä ties mitä perintölahjoja! Myssynnosto Thor-vainaalle ja sille toiselle, turkkitakillekin 😉

  2. P.S. Yhtäläisyyksiä, samoja idealähteitä, tarinantynkiä, juonekuvioitakin todella pulppuaa selkiemme takana ja salakavalan alitajun keppostellessa, yhdistellessä kerran kuultua, nähtyä.. (= Kaameaa..) Kiehtovaa!

    1. Kiitos Pia kommenteista. Minulta puuttuu yksi juttu mikä sinulla on: pitkäjänteisyys. Siinä varmaan yksi syy ettei mikään tule kunnolla valmiiksi. Ja onhan niitä muitakin syitä.
      Turkkitakki pääsee seinälle. On melekoinen ilmestys.

  3. Kyllä on hieno teksti tämä tässä, toivoin, ettei se olisi vielä loppunutkaan.

    Joo, minustakin toi huomion saaminen kuiskaamalla on totta. Toimii töissä hyvin (lasten kanssa), ja muussa elämässäkin, kyllä. Mä parhaillaan kuiskin mun opinnäytetyölle, mutta ei se vielä ole huomannut mitään, että pitkämielisyyttä sen käyttö kyllä toisinaan vaatii. Joskus on sitten pakko karjaistakin.

    1. SAtu, kiitos. Kiva kun täällÄ vielä lukijoita on vaikka kirjoitustahti on ollut mitä on.
      Pyrin ottamaan kuiskailun laajempaankin käyttöön.

  4. No pöh, ei ne hylsyt kivoilta tunnu, vaikka osaiskin ottaa ns. oikealla asenteella.

    Nuo koulujutut on kanssa välillä hermoille käypiä. Kurjinta on, että etenkin meidän keskimmäinen on oikeasti innostunut ja kiinnostunut vaikka mistä – politiikasta, historiasta, ympäristöjutuista, videoiden teosta ja ylipäätään kuvataiteesta, elektronisen musiikin tekemisestä jne. – mutta koulussa eletään monilta osin yhä jotain muinaisaikaa. Istutaan loputtomiin pulpetissa ja kuunnellaan opettajan ainekohtaista luennointia, opetellaan ulkoa, asioista ei rakenneta laajempia kokonaisuuksia, ei luoda aineiden välille yhteyksiä, ei anneta tilaa tehdä itse.

    Ymmärrän niin hyvin, että tympäsee ja turhauttaa, mutta kun en keksi tuolle koulunkäynnille oikein vaihtoehtoakaan. Koetan vaan kannustaa ja rohkaista omaa tekemistä ja muistuttaa, että jos ne läksyt ja muut tylsyydet tekee keskittyneesti ja vitkuttelematta, ne vie loppujen lopuksi vähemmän aikaa…

    Tulipa vuodatus, on vaan tämä aihe taas erityisen pinnalle, kun pitäisi jaksaa kerrata vuoden loppukokeisiin.

    Kampaaja, munkin pitäis mennä, kun ohut tukkani on ylikasvanut inhottavaksi luiroksi. Mutta kun en löydä tästä läheltä kampaajaa, joka osais tämmöstä tukkaa leikata. Olen käynyt jo kolmella eri tyypillä ja ne tuntuu vaan leikkaavan jonkun valmiin mallin mukaisesti eivätkä osaa katsoa, että toimiiko se tämmösellä tukkalaadulla ja mun päälakipyörteillä. Ja siksi tää nyt onkin ihan karsee roikkuva merilevä.

    Pienet on joskus murheet – onneksi :).

    Hauskaa vappua, vaikkei täällä mitään vappua olekaan, kiva kuitenkin kun on ylimääräinen vapaa!

    Belgian Lempi

    1. Lempi: ei haittaa vuodatus, tajuan oikein hyvin. Onko lapsenne paikallisessa belgialaisessa koulussa? Tuli mieleen tuosta loppukokeesta. Meidän pojat siis ranskalaisessa koulussa ja koetta on jatkuvasti…kaikki saamarin jutut arvostellaan…

      Kampaajasta tuli mieleen että moni tuntemani suomalainen on kehunut jotain sellaista skandikampaamoa jossa kuulemma ymmärretään hienosti meidân hiuslaatumme erityisvaatimukset…että sitähän ehkä voisit kokeilla. Se on Sacandic Hair Avenue d’Auderghem, 165 .
      Suomalaiset pyysivät mua Manneken Pissin lakitusta katsomaan ja sitten oluelle muttta tulin kotiin harrastamaan samaa. Ei innosta ”vappu”.

  5. Mua pyydettiin lakitukseen myös, mutta sain eilen kuulla ettei mun työt jatkukaan täällä enää syksyllä, ja tämän riittämättömyyden tunteen haluan vielä tänään kääntää joksikin produktiiviseksi. Ja nyt kun ensimmäistä kertaa tänne kommentoin, vaikka olenkin lukenut blogiasi jo sen edellisen aikana, niin vielä kiitos kaikesta siitä, mikä täältä välittyy – siitä mikä pakenee rivien väliin, siitä mikä kuvissa ei tule sanoiksi vaikka siitä saisikin kiinni. Tällä blogilla on osansa siinä, miksi halusin tulla tähän kaupunkiin.

    1. Mikä paska uutinen. Tuskin se sinusta silti johtuu, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Hyvistäkin ihmisistä luovutaan nykyään ihan kummallisista syistä – ja siiten kohta huomataan että hitto, häntä olisikin tarvittu.
      Olen ihan hämmentynyt viimeisestä lauseesta. Melkein tulen hiukan polleaksi. Miten hienoa saada lukea tuollaista.Kiitos.

      1. Kiitos itsellesi! En tosiaan itsekään usko, että johtui minusta tuo rekrytointipäätös: työn sai varmasti pätevin. Silti tavallaan hölmöä, että työntekijänä sitä on pelkkä työväline. Täysin toimiva voidaan vaihtaa uudempaan malliin. Mutta kuten yksi eniten ihailemistani ystävistä kerran sanoi, ja hän on saanut aikaan vaikka mitä: jos olisin halunnut uran, olisin sen jo tehnyt. Tämä blogi on muuten siksikin niin hieno, että mulle tämän lukeminen on vahvistanut ajatusta siitä, että harvoinpa sitä elämän kokonaisuus pelkästään palkkatyöhön palautuu.

  6. Joo, paikallisessa ovat. On sielläkin koko ajan ”pienempiä” kokeita ja kirja-arvosteluja ja labratehtäviä jne. jotka arvostellaan, mutta sen lisäksi on vuoden lopussa koko vuoden oppimäärän (tai pääteemat siitä) kattavat kokeet, jotka painottuu kokonaisarvosanassa eri kertoimella kuin noi ”jatkuvan oppimisen” kokeet. Tommoselle 14- vuotiaalle pojalle on haastavaa se, että pitäis monta viikkoa etukäteen tehdä itselleen kertauslukujärjestykset, että ehtii käydä läpi koko vuoden materiaalit monesta aineesta…

    En tiedä onko aika kullannut muistot vai onko nää systeemitkin vaan niin erilaisia, mutta ei mulla kyllä koulunkäynti aikanaan vienyt niin isoa osaa elämästä ajallisesti eikä ajatuksia sitovasti kuin omilla lapsilla. Enkä varmaan sen fiksumpi tai huolellisempi tai muutenkan nohevampi ollut kuin omat lapseni, että siitä ei ero synny.

    Kiitos kampaajavinkistä, kokeilen ehkä tuota sitten, näyttäs olevan aika lähelläkin!

    Belgian Lempi

  7. Nimetön: Yksi mitä en ainakaan koskaan ole halunnut on nimenomaan ura. Olen ajautunut kaikkialle, tai sitten mennyt sen hetkisen innostuksen mukana. Jonkun mielestä olen pimee kun mulla on täysin ”tarpeettomaksi jäänyt” korkeakoulututkintokin. En osaa ajatella noin.
    Kääntöpuoli: en ole kai koskaan halunnut tarpeeksi mitään. Minulla on tapana jättää monia asioita puolitiehen. Olen ollut monesta asiasta palavasti kiinnostunut ja innostunut ja nähnyt sen liki ainoana mahdollisuutena tulevaisuuteni suhteen. Sitten on tullut jotakin muuta tai ainakin tämä alkuperäinen asia on hiipunut taka-alalle.

    Aina välillä mulla on tunne että olen eräänlainen vapaamatkustaja, jonkinlainen pummi, joka ei oikeasti ole vastuussa mistään. Ei se silti tarkoita etten välittäisi ihmisistä ja asioista. En vaan osaa enkä välitâ mennä sillain ”aikuisesti” tai kyynärpäät edellä.

    Lempi: No siis minä en ainakaan pahemmin aikaa kouluun käyttänyt. Hyvin se siltli meni.
    Aika on eri, mutta on tässä kulttuurierokin.
    Tuolla vinkkaamallani kampaajalla en siis itse ole käynyt, mutta kuullut muutaman pohjoismaisen kehun.

  8. Minä kuulin hiljattain yhdessä koulutuksessa sanonnan, että ihmisellä on yksi suu ja kaksi korvaa, ja niitä tulisi käyttää samassa suhteessa.
    Mietteliääksi veti. Silti olen sitä mieltä, ettei suuta saa lakata käyttämästä. Hyvään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s