Ihanan paljon tunteja ja postikortti

tmp_5160-20150607_080238766182551

tmp_5160-20150607_0825001989834804

Eilen heräsin vartin yli viisi ukkoseen. Ehkä myös huoleen siitä, onko mieheni turvallisesti perillä Roomassa. Perjantai-illan myrsky viivästytti lennon lähtöä kolmisen tuntia. Seurasin kotona poikien kanssa flight trackerin avulla miten isän kone sitten nousi, lensi meidänkin talon ylitse, otti suunnan Italiaan. Lauantaiaamuna sain viestin: Olen nukkunut neljä tuntia, nyt menossa Vatikaaniin. Oudoin polttariporukan kohde josta milloinkaan olen kuullut.

Ja minä siis heräsin varhain, pesin pyykkejä, ripustelin aurinkoiseksi muuttuvalle terassille. Kävin ruokakaupassa, melkein kaikki ostivat olutta ja grillattavaa. Lämpö jatkuu muttei enää tukahduta. Palasaippualta tuoksuva perhe neuvotteli karkkipussien määrästä, aikuinen mies kiukutteli äidilleen kun tämä osti vain korin kaljaa. Äijä joka oli unohtanut panna roskapussinsa ajoissa kadulle ennen roskakuskien tuloa tunki jätteitään yksitellen kadunkulman pikkuruiseen pönttöön.

Sitten vein 16 -vuotiaani metrolla yhteen paikkaan missä hän tapaa pari kaveria. Yksin ei kuulemma löydä perille. ”Tokiossa löytäisin, täällä en löydä”. Minun on sitten vaan uskottava se, ja oikeastaan uskonkin. Toiset osaa yhtä, toiset toista. Viisi tuntia myöhemmin hän palasi kotiin, oli löytänyt hienosti tien takaisin. Olen valtavan iloinen, vaikka ette ehkä voi tajuta mitä kummallista tässä muka on.

Illalla makasimme lattialla ja katselimme japanilaista sarjaa, Steins Gate. Mieheni söi ja joi hyvin Roomassa, kerran vaan pikkuveli menee naimisiin! Sunnuntaina menevät roomalaiseen kylpylään pesemään itsensä kotiintulokuntoon.

Ja nyt on sunnuntai aluillaan, sama lempeä lämpö, aurinko paikallaan ja pilvet tiessään. Päivään kuuluu ainakin: kuntosali käynti, terassilla vetelehtimistä, pyykinpesua ja myhäilemistä siksi että kesä vihdoin alkoi. Tämä viikonloppu tuntuu hyvältä. Kuin olisi kauheasti normaalia enemmän tunteja.

Nyt pitää kai sanoa jotakin tuosta kuvien postikortista. Se tuli perjantaina. Kuvapuolen piirrosten miehen tunnistin aika  pian. Tekstipuolelle on kirjoitettu ”oodi postinkantajallemme”. Postin yksityistämisestä puhutaan taas. Liittynee siihen. Kortin on tehnyt tällä kadulla asuva rouva ja hän on lähettänyt sen jokaiseen taloon ja jokaiseen asuntoon tällä kadulla. Ai hitto että tykkään tällaisista jutuista! Ajattelen kuvan postinkantajaa jakamassa kortteja, lisää kortteja, aina vaan kortteja – omalla kuvallaan varustettuja. Eikö tämä muka jo ole kansalaisaktivismia? Vai olisiko peräti taidetta, ihan suorastaan performanssi!

 

Advertisements

9 kommenttia artikkeliin ”Ihanan paljon tunteja ja postikortti

  1. Ihan suorastaan performanssi ! Tykkään.

    Myhäilen täälläkin. Tykkään niin näistä kesäkuun päivistä.

    Luin eilen Henry Miller-biografiasta :
    ” Henry vient de réintégrer le ”globule” – c’est ainsi qu’il perçoit Paris, comme un ”globule” qui respire, se dilate, puis ”rétrécit” au contact de l’air tiède de ce début d’été.”
    Millerin Pariisia on vielä jäljellä. Myhäilen siitäkin.

    1. Sari, niin eikö olekin ihana juttu tämä postikorttitempaus! Kesäkuu tuntuu nyt hyvältä täälläkin. On kauhean vaikea saada ihan tarkalleen kiinni siitä miksi näinon, en osaa oikein analysoida…helvetin hyvä muuten etten osaa, teen usein asioista niin vaikeita.

  2. Ehdottomasti tuo on performanssitaidetta! Oletko muuten lukenut semmoisen kirjan kuin Alone in Berlin? Tuli vaan mieleen, koska siinä julkisille paikoille jätetyt anonyymikirjeet olivat tavallaan pääroolissa.

    On sellainen kirja, että mietityttää aina vaan vuosia lukemisen jälkeen. Mitä minä olisin niissä olosuhteissa tehnyt, kuka minusta olisi paljastunut? Mitä vaikeissa, rajotetuissa olosuhteissa ylipäätään voi tehdä? Tapahtuuko nyt ympärilläni jotain sellaista aluksi melkein huomaamatonta, mutta potentiaalisesti valtavaksi kasvavaa pahaa, joka pitäisi pysäyttää? Teenkö mitä pitäisi, jos en miksi? Olenko pelkuri vai vain laiskanpulskea, liian hyvinvoiva vetelys?

    1. Lempi, en tuotakaan ole lukenut. Kiitos vinkistä. Ihan jo vaan nämä sun kysymerkkilauseesi herättivät mielenkiintoni.

  3. Aivan ihana postikortti ja miten mahtava idea! Posteljooni varmasti tietää nyt lopun ikäänsä että hänen työtään arvostetaan.

    Amsterdamissakin ukkonen paukutteli mutta olisi saanut minun puolesta kolistella kovempaakin! Kaipaan sellaista oikein kunnon kaatosadetta ja jyrinää ja sen jälkeistä hartautta.
    Satuin käväisemään Brysselissä eilen päiväreissulla (toisinaan lempiasiani Amsterdamissa on se että Brysseliin pääsee helposti!), tai no oikeastaan Hernessä kaverin tiluksilla, mutta oli onneksi hetken verran luppoaikaa käveleskellä Centraalin ympäri ennenkuin bussi lähti takaisin. En joutanut käymään lempipaikoissani (rue de Midin hunajakauppa ja se ihana ulkoilmakirpputori!), mutta samainen kaveri muuttaa ensisyksyksi Antwerpenistä sinne joten taidan tulla käväisemään vielä useammankin kerran.

    1. Mira, huomaan että kotiudun koko ajan jotenkin enemmän ja enemmän Brysseliin. Tämä on alusta asti tuntunut mulle hyvältä, mutta edelleen tulee sellaisia ihastuspuuskia kuin olisi vastarakastunut.

  4. Hymisyttäviä havaintoja koko postaus täynnä ja mahtava postikortti-performanssi! Suupieliä nyki etenkin tuo Vatikaani polttari-kohteena.

    Kesä löysi tällä viikolla myös Lontooseen, tuntuu ihanalta, epäilin jo ettei se tule ollenkaan.

    1. Martta, noo, oli ne muuallakin olleet kuin Vatikaanissa…mutta ei se kai ihan tyyppillisistä tyypillisin polttarireissu ollut.
      Lontookin on kesänsä ansainnut. Ollut niin hiivatin ankea tämä aloitus vähän joka puolella.

  5. Ihan mahtava kunnianosoitus posteljoonille tuo kortti tempaus! Itse olen kiitollinen meidän pakettipostin tädille joka aina hiljentää vauhtia ja avaa auton ikkunaa ja vilkuttaa hymy naamallaan ajaessaan ohitseni jos satun olla koiran kanssa kävelyllä. Tuo paketit sisälle ja on aina yhtä hymyä. Varsinainen postitoimistohan täältä tuhannen asukkaan kylästä jo on lopetettu muutama vuosi sitten.
    Tuo polttarimatka oli varmasti sulhaselle ikimuistoinen:-)
    Ukkosti täälläkin ja satoi kaatamalla ja se kesän tulo tosiaan taitaa olla sitä samaa vähän joka puolella nyt. Välillä hikoillaan 30 asteen helteessä ja jo seuraavana päivänä näyttää mittari meilekin puolta vähemmän.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s