Hai on kolho ja muita asioita

Kauheasti kaikkea.

Olen nähnyt hain läheltä. Se oli ihan yhtä kolhon näköinen kuin ne aina tuppaavat olemaan.

Nuorempi poikani on venyttänyt rajojaan (luvalla!) ja se meni hienosti. Ajattelen miten erilainen nuoruus voi olla riippuen siitä milloin sitä eletään/elettiin ja missä.

Luen Dominique Loreaun kirjoja jotka aiheuttavat välittömän karsimisen ja vähentämisen tarpeen. Ei, pakon, ja toteutan sitä, koska en pysty enää elämään tämän kaiken paskan keskellä – ja nyt puhun materiasta joka helvetti soikoon lisääntyy kuin itsestään ja tekee pesää kotiini ja ahdistaa ja aiheuttaa joka aamu katastrofeja kun mikään ei löydy, kun kaikki on hukassa.

Oikea käsivarsi oireilee. Iho kukkii, räjähtelee nyppyjä täyteen, kutiaa, rauhoittuu, kihelmöi, rauhoittuu. Se puskee läpi huolta? vihaa? surua? väsymystä? Joillakin pää, joillakin maha, minulla kai sitten iho.

Bussissa aamuisin väsyneiden koululaisten suut jauhavat termejä, kertaavat lauseita puoliääneen. Ryppyiset paperit kourassa he mumisevat kuin rukouksia, yrittävät muistaa ainakin tentin ajan. Aika moni odottaa lomaa, minä olen yksi heistä.

Advertisements

4 kommenttia artikkeliin ”Hai on kolho ja muita asioita

  1. Hei kohtalotoveri. Minullakin kukkii oikea käsi, tuosta ranteen kohdalta kylläkin. Myös pohkeessa kutinaa ja punaista.
    Mullakin iho päästää ulos jotakin, yllättävän agressiivisesti ja valitettavan usein.
    Sitten on niitä neuvonanatajia, että kokeile maidotonta, sokeritonta, gluteenitonta jne.

    Olen kasannut koko kevään kirpputorisäkkiä, mutten jaksaisi sitä hinnoilletusirkusta. Suomen kirpputorit ovat muutenkin aika murheellisia paikkoja, murheellisine viskosineen. Tekstiiliahdistus.

  2. Tsemppiä. Tavaran paljouteen ja huoliin, toivon sinulle molempien vähenemistä. Hyvää kesää silti, ja lomaa sitten kun sen aika on -ilahdun kun osaat kuitenkin aina nauttia pienistä, vaikka savupiipun varjoista niinkuin edellisessä postauksessa.

  3. Katastrofit tuttuja, ja kyllä, kamaa pihalle vaan. En vaan tajua sitä, kun ollaan tyhjennetty jo vaikka kuinka ja silti, kun antaa hetken olla, nurkat pursuavat taas. Lisäksi tarvitsisin jonkun tunteettomuus-tilan, jossa voi laittaa vielä paljon, paljon sellaista ”en voi luopua”-kamaa pois.

    Mulla se on sekä pää että maha ja lopulta koko kroppa.

    Oi mutta rajojen venyttäminen on upeeta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s