Kymmenen

IMG_20150803_134712Blogini täyttää tänään kymmenen vuotta. Sen kunniaksi ajattelin laittaa lapun luukulle ja lopettaa koko touhun. Se olisi mielestäni ollut tyylikäs tapa panna viimeinen piste.

Päivän aikana tapahtui kuitenkin pari asiaa, joiden vuoksi päätinkin jatkaa – mutta hiukan eri näköisessä Piilomajassa.

Nyt on paikallaan kiittää teitä jotka luette ja teitä jotka vielä kommentoittekin. Ihmeekseni ja ilokseni huomaan että todella monet ovat seuranneet minua vuosikausia. Minusta se on aika ihmeellistä.

Kymmenen vuoden aikana on tapahtunut paljon. Olen muuttanut ja muuttunut, mennyt mukaan työelämään. Pojista on tullut tuollaisia teinejä. Ihan ihme juttu sekin.

Blogi(e)ni ansiosta olen myynyt tekemiäni tauluja, koruja, neuleita ja tutustunut moniin ihmisiin, joista joitakin olen tavannut ihan oikeastikin – ja heti tuntenut valtavaa tuttuuden tunnetta. Blogin kautta sain myös muinoin yhden kirjoitustyön (jonka valitettavasti jouduin jättämään kun menin kokopäiväiseen työhön). Ai niin, ja kerran Kodin kuvalehti teki haastattelun minusta ja eräästä kivasta naisesta, johon tutustuin kun hän tilasi minulta suuren, kolmiosaisen taulun.

Tunnen välillä suurta turhautumista tämän touhun suhteen. Aikaa tarvittaisiin moneen tärkeämpään. Mietin olenko hullu kun ilmaiseksi viihdytän muita, kun näen vaivaa ja veivaan sanoja, kerron elämästäni.

Mutta aina on tullut jotakin miksi olen vielä ”jonkun aikaa” jatkanut.

Ottakaahan mielikuvituskakkua, juomia ei nyt ole.

Jatketaan.

Advertisements

32 kommenttia artikkeliin ”Kymmenen

  1. Voi! Onnea! Minä tarjoaisin tuolta jääkaapista viimeisen palan hääkakkuani, jota kukaan ei enää jaksa syödä (no kylläpä nyt kuulostaa houkuttelevalta…), jos kakunvaihto tulisi kyseeseen.

  2. Oi, jatketaan. En tiennyt blogien olemassaolostakaan, ennen kuin täkäläisen Maurelitan kautta löysin blogisi – ja sitä kautta ihan uuden maailman. Paljon on tapahtunut täälläkin päässä. Ja tilauskin olisi tulossa, laitan meilillä.

    Ei kannata turhautua, eihän tässä ole kukaan velkaa kenellekään. Postaa silloin, kun hyvältä tuntuu. Mutta tosiaan, kiva jos ja kun jatkat !

    1. Sari: Maurelita, niin. KOskaan emme ole tavanneet livenä mutta eri yhteyksissä kirjoiteltu samoissa paikoissa ja nimi tullut vastaan aina välillä.
      Juu juu, siis jatkan, olin sen päättänyt. Toisinkin olisi voinut mennä, mieleni muuttuu niin helposti.

  3. Jatkoon, ehdottomasti! Seinillämme olevat taulusi muuten ilahduttavat meitäkin päivittäin. 🙂

    1. Virpi, vai sielläkin tauluja. Aina niin jännä ajatella ettÄ niitÄ ihan oikeasti katsellaan jossakin! Mistä sen tietää vaikka joskus vielä tekisin jotain sellaistakin.

      1. Ja taulu täälläkin seinällä! Joka aamu sen näen ja muistan sinua ja saan iloa taulusta ”Bonjour Lumiere” (sorry aksentit puuttuu minulta…) Ja tottakai jatkat blogia! Minä uskollinen lukija täällä vaikkei aina välillä mitään kuulukaan niin täällä ollaan. Monista jutuistasi tunnistan sieltä täältä myös minua ja huomaan että muillakin elämässä tapahtuu samanlaisia asioita, on samanlaisia ajatuksia ja sattumia. Yksi paras sattuma on aikoinaan ollut se kun tänne löysin! Kiitos Kati ja onnea kymmenestä vuodesta ja uusia vuosia toivoen Anne

  4. Onneksi olkoon ja monia blogintäyteisiä vuosia! Kuulun uudempaan lukijakuntaasi, enkä tiennytkään että blogisi on saavuttanut kunnioitettavan 10 vuoden iän. Löysin blogisi kun lähdit Japanin matkalle ja minusta oli aivan ihanaa lukea havaintojasi matkalta. Oman matkani monet muistot tulivat mieleeni ja välillä hämmästelin niitä samanlaisia tuntemuksia mitä sinullakin oli. -Hmmm… sinä vain osasit pukea ne sanoiksi! 🙂 Olen valitettavan passiivinen lukija: tämä on ensimmäinen kerta kun yleensäkään kommentoin mitään. Syytän asiasta ensisijaisestii puhelin+bloglovin komboa, joka tekee mielestäni kommentoinnin mihin tahansa blogiin tarpeettoman hankalaksi. Äälä ota paineita blogistasi, kirjoita silloin kun hyvältä tuntuu. Niin syntyvät parhaimmat tekstitkin ja tulee hyvä mieli lukijoiden lisäksi myös kirjottajalle. Onnea vielä!

    1. Anni, kiva kun kommentoit. YmmärrÄn oikein hyvin etteivät kaikki syystä tai toisesta kommentoi koskaan tai tekevät niin hvyin harvoin ja tietenkin siihen on täysi oikeus.
      Niin että häpeillä ei tarvitse vaikka vain lukeekin.

      Japani….on ollut paljon mielessäni viime aikoina. Toivisin pian takaisin. Se teki minuun valtavan vaikutuksen ja kaipaus on melkein haikea.

      1. Anne, sinullakin taulu, niinhän se oli. Sellaisia blogeja tykkään itsekin lukea joihin jotenkin voin samaistua.

  5. Toinen lause pysäytti. Onneksi sitä seurasi kolmas, joka antoi toivoa jatkosta. Ihanaa että jatketaan ja kiitos että kirjoitat meille/itsellesi/kenelle sitten kirjoitatkin, mutta teet sen niin hyvin. Totta tosiaan, blogisi on ihan parhaimmistoa. Onnittelut 10-vuotiaalle!

  6. Kiitokset kakusta ja blogista, jota lukiessa tulee usein riemukas varmuus siitä, että me ihmiset, ainakin naiset, tunnemme ja koemme aika lailla samoin. Olisi kiva kommentoida enemmänkin, ja lähettää vastavuoroisesti arkielämän havaintoja sinne päin.

  7. Kampai Kati ja Piilomaja! Täälläkin yksi taulusi ja pitkällinen lukija. Neuleohjeita on ikävä, tein monta samoilla malleilla, kun olen vissiin liian laiska etsimään ideoita tai ohjeita itse.

    1. Hannele, sielläkin taulu, tää on ihan hullua! Hyvä kun vinkkasit, neuleohjeita voisinkin panna tänne. En siis itse ole luonut mitään mutta oletan että tarkoitat että vinkkaisin juttuihin joita olen itse käyttänyt ohjeena.

  8. Kiitos, että jatkat vielä! Olen vuosia lukenut kirjoituksiasija katsellut kuviasi, mutta hyvin harvoin niitä kommentoinut.. Piilomajassa on sellainen tuttuuden tunne. Harvaa blogia olen seurannut näin kauan.

    1. Elsbet,
      juu juu, antaa nyt mennä vaan kun on hyvin lämmitelty kymmenen vuotta.

      Olen erityisen otettu tuosta tuttuuden tunteesta…jos sellainen siis täältä välittyy.

  9. Onnittelut! Melkein alusta saakka minäkin olen ollut lukijasi, ja kuten ennenkin olen sanonut, tämä on parhaita blogeja mitä on 🙂

    1. Anioni, hei vaan vanha blogituttu. Muistan kivan nimimerkkisi vuosien, vuosien taka jo. Kiitos kehuista:)

  10. Huippua että päätit jatkaa. Olen käynyt täällä lukemassa jo vuosia kommentoimatta mitenkään, mutta olen vaan niin tykästynyt sun kuviin ja tapaan kertoa elämästäsi. Kerran ostin tekemäsi neuleen ja olen käyttänyt sitä ahkerasti ja aina vaan ihaillut miten joku osaa kutoa niin tasaisesti.
    Salut kymppikekkereille !

  11. Hieno päätös, että päädyit jatkamaan. Onnea tästä eteenkin päin!

    Olen aikaisemminkin kertonut, että blogisi oli ensimmäinen, joka johdatti minut tähän maailmaan. Sanoillasi ja kuvillasi oli iso merkitys, että uskaltauduin perustamaan oman blogin – hmm – kohta seitsemän vuotta sitten.
    Olet ollut muusana ajatuksissani, kun olen tehnyt omia kollaasitaulujani. Esimerkkisi on monessa asiassa ollut hyvin rohkaisevaa. Tunnen jonkinmoista yhteenkuuluvuutta myös tamperelaisuuden vuoksi, vaikka emme koskaan ole tavanneetkaan.

    Niin, kiitos kakusta. 🙂

  12. Ui..olin melkein unohtanut käydä täällä…vaikka olen vuosia lukenut ja taulunkin ostanut.
    Vuoristoseikkailu oli huima….muistan nyt miksi niin niin kovasti ihailen tekstiäsi ja ihania kuvia!

    peace&love cista

    1. Cista, hei vaan. Pitkästä aikaa. Muistan sinut kyllä, niin kiva nimimerkkikin, jää mieleen. Toivon että päädyt jatkossakin tänne.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s