OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vietin viikonlopun raivaten. En voi käyttää muuta sanaa. Siivoaminen ei kerro kaikkea. Järjestely on tässä tapauksessa jotenkin liian pikkurouvamainen ja laimea ilmaisu. Kodistamme lähtee taas kuusi kassia vaatekeräykseen, lukemattomia säkkejä roskiin, yhtä paljon paperinkeräykseen.

Viimeisen vuoden aikana olen kovalla kädellä luopunut omaisuudestani, ja asiat kohentuvat sitä mukaan kun tavarani vähenevät. Karsiminen, vähentäminen, minimalismi vähän kaikilla elämänaloilla on kai aika ”muodikasta” nykyään. Aiheesta kirjoitetaan netissäkin todella paljon. Ilmiselvästi kyseessä on ilmiö joka on ”ilmassa” nyt. Se ei suinkaan vähennä tyhjentämisen minulle tuottamaa hyötyä ja iloa, vaikka yleensä kaikki mistä puhutaan paljon aiheuttaa minussa kiusaantumista. Ei liene sattuma, että niin monella on niin samanlainen tarve. Onhan tämä maailma aika kahjo paikka…roinaa, meteliä, hoppua.

Olen alkanut kiinnittää yhä enemmän huomiota asioihin jotka vaikuttavat mielentilaani ja fyysiseen olooni. On ollut aika helppo huomata että esimerkiksi kadonneiden esineiden etsiminen ei varsinaisesti kohenna mieltä. Ei myöskään se, että tavaroiden pois laittaminen niiden oikeille paikoille (jos niille edes on sellainen!) on niin vaikeaa, että se jää tekemattä. Jos ärsytys kohoaa huippulukemiin joka kerta kun satuttaa itsensä tehdessään jotakin arkista askaretta vain siksi että tiellä on kummallista kamaa, niin minusta silloin on totisesti tehtävä jotakin.

Olen myös miettinyt olenko muka ihminen joka säilyttää tyhjiä hajuvesipulloja? Haluanko jemmata tyhjiä teepurkkeja? Miksi pitäisin vaatekaapissani vaatteita joiden käyttäminen tuntuu jollakin tavalla ikävältä? Eikö olisi kiva löytää helpommin etsimänsä? Miksi säästäisin kengät/ vaatteen jotka ovat kylläkin olleet ehkä hintavia, mutta jotka nyt vaan eivät minulle käy? Jos olen kolme vuotta ajatellut että nämä voisi vaikka myydä mutten sitä ole tehnyt, oletanko ehkä että se joskus itsestään tapahtuu?

Tiedän koko ajan paremmin mistä pidän, mikä tuottaa minulle iloa, mistä saan voimaa ja energiaa, hyvää mieltä. Yhtä hyvin tiedän millä kaikella on päinvastainen vaikutus. Oikeastaan tunnistan nimenomaan nämä itselleni haitalliset asiat nykyään helpommin, ja siitä onkin seurannut raivaamisen halu, elleli suorastaan pakko.

Joskus kuulee/lukee jonkun samoissa raivauspuuhissa olevan sanovan että joistakin esineistä on vaikea luopua. Ajattelen että silloin niistä ei tule luopua. Tämähän ei ole mitään sellaista, minkä joku sanelee ulkopuolelta. Sen ei ainakaan pitäisi olla sellaista. Pakon edessä luopuminen on eri asia.

Muutakin olen karsinut kuin materiaa. Älämölön vaikutus mielialaani on selvästi havaittavasti. Älämölöllä tarkoitan kaikkea melua ja hälyä, joka on ymparillä ja jota en ole itse valinnut ja jonka toivoisin loppuvan. Useissa tilanteissa korvat joutuvat alttiiksi kaikenlaiselle. On vain pakko sietää ja yrittää olla välittämättä. Käytän kuitenkin joitakin yksinkertaisia keinoja äänisaasteen minimoimiseksi, sillä pienellä vaivalla voi voittaa paljon.

Esimerkiksi käy mieheni suuri rakkaus, kelloradio. Hän haluaa ehdottomasti herätä sen rätisevään hölötykseen. Kanava on harvoin kohdallaan – yksi radion ärsyttävimmistä ominaisuuksista, paskan musiikin, sössöjen toimittajien ja korviaviiltävien mainosten lisäksi. Herätköön mieheni siis siihen ainoaan mihin todella herää, minä laitan oman herätykseni viittä, kymmentä minuuttia aikaisemmin soimaan (aaltojen pauhua tällä hetkellä) ja kun se kaamea möykkä alkaa olen jo suihkussa. Molemmat ovat tyytyväisiä.

Minulla on ollut tapana kuunnella musiikkia työmatkoilla. Huomasin että siitä tuli niin pinttynyt tapa, että kotiin unohtuneet kuulokkeet ärsyttivät paljon enemmän kuin voisi kohtuudella sallia. Huomasin että olin kiusaantunut ellen pystynyt piiloutumaan musiikkiin ihmisten puheelta, liikenteen ääniltä ja mitä sitä nyt bussissa ja metrossa onkaan.

En huomannut että kuuntelemani musiikki – vaikka se olikin itsevalitsemaani – vei energiaani, vaikka tarkoitus oli päinvastainen. Se johtuu kai ainakin osittain siitä, etten koskaan kuuntele musiikkia vain taustana, vaan olen siinä kokonaan mukana. Tyhjensin hiljattain puhelimeni kaikesta musiikista. Nyt joudun tietysti kuuntelemaan ihmisten pöllöjä puhelinkeskusteluja ja sen sellaista, mutta on tämä vaan parempi näin, sittenkin. On kuin olisin ottanut muovipussin päästä.

Vihaan siivoamista mutta pidän selkeydestä ja puhtaudesta, siitä ettei kaikki ole mullinmallin. Siinäpä ristiriita – mutta vain ensiajattelemalla. Olen jo huomannut miten paljon vähemmällä vaivalla järkkäily ja siivoaminen käy kun tavaraa on vähemmän. Ja kun kaikki (noh, puhun nyt vain omistani…) tavarat ovat itselle merkityksellisiä tavalla tai toisella (muuten olisin luopunut niistä), pitää kaikesta hiukan automaattisesti paljon parempaa huolta.

 

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”

  1. kati

    nythän tavarattomuus on ja turhista asioista luopuminen on pinnassa. sukulaispoika meni jokunen vuosi sitten mukaan tavaranvähennysliikkeeseen, jossa tavoitteena oli selvitä arjesta vain sadalla esineellä. hän onnistui siinä hyvin.

    täällä englannissa on roimasti kirjoja samasta aiheesta. niistä huomaa ainakin yhden asian: kaikkein kovin juttu on ns. kallis niukkuus. se tarkoittaa sitä, että tavaroita on vähän, mutta ne ovat oikeanlaisia. siihen samaan lankaanhan minäkin olen sortunut, ainakin yhdessä asiassa: jotenkin sitä vain uskoo, että tuo hopeinen, omenalla brändätty tietokone on parempi ja kestävämpi kuin viereinen, 500 euroa halvempi laite, jonka valmistajan nimi on entuudestaan tuntematon.

    trendi näyttää nyt menevän siihen, että omistetaan vähän kerrallaan, mutta ostetaan usein. voisiko olla liian optimistista uskoa, että seuraava kova juttu olisi ihan oikea niukkuus? olen kyllä aika pessimistinen sen suhteen. en usko että kriittistä massaa kiinnostaa nuukailu.

    ps. mielettömän kaunis blogipohja!

  2. Aika paljon samanlaisia ajatuksia mielessä nyt. Saman olen huomannut, että tämä taitaa olla nyt jonkinlainen trendi, olkoot trendi tai ei, en oikeastaan yleensäkään välitä sellaisen ajattelusta, enemmänkin niin, että mikä itselle tuntuu sopivalta milloinkin. Ja nyt tuntuu tärkeältä saada konkreettisesti asioille sellaiset paikat joissa niillä on tilaa olla, että jotenkin ilma kulkee kaikessa paremmin, samalla myös oma olotila kevenee, rauhoittuu. En arvannut, että vaikutus olisi näin voimakas.

  3. Mua alkoi naurattaa kun luin tätä juttua 😀 kuin mun näppikseltä. Tänään mietin mistä saisin ostettua korvatulpat kun kotona on joskus tosi rauhatonta. Ei auta että menee viereiseen huoneeseen ja pistää oven kiinni. Kaipaan sitä kun on niin hiljaista että korvia särkee. Mä en oo koskaan ollut mikään keräilijä enkä kiinny kovasti tavaroihin mutta silti mullakin on sellaista josta ei kuitenkaan oo osannut luopua mutta pikkuhiljaa. Mulla tää asioiden raivaaminen on ollu pinnalla jo useamnan vuoden ja tuun siinä kokoajan paremmaksi. Tavaroista luopuminen on helpompaa kuin pinttyneistä ajatuksista

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s