3. päivä

Ajoimme bussilla Les Houches’iin, menimme kabiinilla ylös Bellevuelle tarkoituksena nousta junan kyytiin. Odotimme kauan, laiturilla oli enimmäkseen alpinisteja mutta myös meitä tavallisia kuolevaisia. Juna tuli, mutta meille kerrotiin ettei se teknisen vian vuoksi voi nousta pääteasemalleen, vaan pois on jäätävä toisiksi viimeisellä.

Ja mehän jäimme.

Ja mehän kävelimme (luvan kanssa!) raiteita pitkin Nid d’Aigleen asti (ihana nimi, ”kotkanpesä”). Samassa junassa olleista alpinisteista osa kuului jatkavan matkaa kohti Refuge du Goûter’ta, joka on useille Mont Blancille nouseville se ”viimeinen leposija” ennen viimeistä ponnistusta huipulle.

Perillä tönötti juna joka oli jäänyt pääteasemalle jumiin, ja esti näin muiden junien nousun.

Kävelimme edelleen niin lähelle Bionnassay -jäätikköä kuin suinkin.

Jää paukkuu, ratisee, poksahtelee, kumisee…Jäätikkö on kuin iso eläin joka maata röhnöttää vuorenrinteellä. Elävä se on, se on ihan varma!

Laskeuduimme vähitellen sinne mistä olimme tulleetkin, mutta eri reittiä. Lämpötila nousi koko ajan, villapipo pois ja lyhyemmät housut.

Yli virkistävien vesien, ohi lampaiden, vuohien, lehmien…

PS. Jos jossakin lukee että reitti on ”difficile”, vaikea, niin ei kannata aina uskoa vaan kysyä esimerkiksi joltakulta jonka näkee juuri tulevan sieltä minne itse mielii. Meidän laskeutumisemme piti olla ”vaikea”, mutta loppujen lopuksi se tarkoitti vain muutamia tikkaita (maksimissaan 25 askelmaa) ja joitakin köysiä tasapainon tueksi.

Advertisements

4 kommenttia artikkeliin ”3. päivä

  1. Mahtavia maisemia ja tunnelmia! Kuten olen aiemminkin sanonut, tuonne tahtoisin minäkin. Italian puolella, Saksassa ja Itävallassakin olemme tehneet pieniä vuoriretkiä, mutta kabiiniretket koko poppoolla ovat vaikeita, koska mies on korkeanpaikankammoinen. Muutama vuosi sitten kävimme poikani kanssa Dolomiittien Marmoladalla niin korkealla kuin kabiineilla pääsi, ja jo se oli huikeaa. Lunta oli metrikaupalla, pilvet elivät jatkuvasti ja ja ohuen ilman tunsi selvästi.

  2. Tuija, voi kun pääsisit! Voi tietysti ajatella ettei käyttäisi kabiineja ollenkaan, mutta minulle se olisi suuri miinus. Nauttisin varmaan alempanakin kävelystä, mutta en taatusti pelkästään. Sitten voi tietysti ajatella että kävelisi aina kaikki reissut sekä ylös ettâ alas….mutta vaikka se tietysti on mahdollista, tulee aika pian eteen aikakysymys – ja jaksaminen. Ei sinne noin vain kipaista.
    Nyt mun pitää sitten googlata tuo mainitsemasi paikka, kuulostaa niin hienolta sekin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s