6. päivä

Aamulla lähdimme taas.

Kolmen tunnin kävely, ei mitään erityistä paitsi liitovarjoilijat, joiden nousuja ja lentoja seurasimme jonkun aikaa.

Iltapäivällä lähdimme taas.

Viimeinen paivämme oli kaikista kuumin. Kävelimme Argentièren -jäätikön tuntumaan. Taas jäätikkö, ajattelee joku. Kas niin totta, niiden katsomiseen tulee hinku.

Ymmärrän hyvin ellei kuvista katsottuna oikein käsitä mistä kohkaan.

Saattaa olla vaikea huomata mittasuhteita, eikä valokuva tietenkään ole kolmiuloitteinen. Siitä puuttuu äänikin.

Minua kuitenkin kiehtoo se miten jää on eri väristä eri kohdissa, miten jäätikkö ”elää” ja muuttaa muotoaan (ilmastonmuutoksen vuoksi valitettavasti ne myös kutistuvat) ja miten arvaamaton luonto on.

Nautin huimauksen tunteesta (fyysinen ja henkinen!) ja omien rajojeni kohtaamisesta ja ylittämisestä. Mutta hei, mistään uroteoista tai hullunrohkeudesta ei minun kohdallani ole kyse! Kävelymatkat olivat (toistaiseksi) mielestäni aika vaatimattomia ja tasoltaan korkeintaan keskivaikeita. Koskaan emme menneet paikkoihin, joissa oli ilmeinen vaara. Tähän tosin on sanottava että täysin turvallista ja pomminvarmaa vuoristossa liikkuminen ei koskaan voi olla, mutta tiedätte ehkä mitä tarkoitan. Eli ei, en edes yrittänyt paikkoihin joihin taitoni ja varusteeni eivät riitä.

Silti minua kiehtoo se miten vuoret vetävät puoleensa ihmisiä, ja miten jotkut heistä ovat valmiita ottamaan niin isoja riskejä, ettâ joskus käy hullusti. Tällä reissulla näin kolme muistolaattaa. Yhden hollantilaiselle, yhden ranskalaiselle ja yhden japanilaiselle vuoriston rakastajalle.

*

Reissuselostus on ohitse. Ellei kiinnostanut niin nyt voitte huokaista!

On itsestään selvää ettei tämä jää tähän. Aion hommata itseni samoihin maisemiin patikoimaan jatkossakin. Aion kiertää Mont Blancin. Se on täysin realistinen haave – tai oikeastaan suunnitelma.

Kiitos teille jotka seurasitte matkaamme, jonka aikana rakastuin myös kesäisiin Alppeihin. Talvirakkaushan oli jo olemassa.

 

 

 

Advertisements

5 kommenttia artikkeliin ”6. päivä

  1. Kiitos näistä! Kuten olet varmaan tajunnut, minullakin on jonkinasteinen vuorihulluus tai -addiktio ja olen nauttinut kuvistasi ja selostuksistasi valtavasti.

  2. Ihana matkakertomus ja todella kauniita kuvia, kiitos molemmista hurjasti! 🙂 En koskaan väsy kuulemaan ihmisten tarinoita mitä erilaisimmilta matkoilta. Matkan nälkä on aina läsnä! 🙂

  3. Tuija ja Jenni, mukava kuulla että olette tykänneet seurata.

    Välillä ei ole helppo yrittää selostaa kokemaansa. Tuntuu että aina jää jotakin puuttumaan.

  4. Matkaselostukset aina mielenkiintoisia joten kiitos tästäkin vuoristo matkasta. Hienot oli maisemat ja tosiaan valokuvat ei aina sitä ihan oikeaa kuvaa, tiedän sen kun kuvaan jonkun huikaisevan auringonlaskun ihan kotona vaan maalaismaiseman yllä niin ei se kuvassa ole sitä mitä silmillä näin.

    1. Anne, no mää kanssa tykkään lukea ihmisten matkoista. Joskus niistä saa oikein hingun lähteä samaan paikkaan. Vaikka ei koskaan menisikään, niin on kuin olisi kuitenkin hiukan päässyt mukaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s