Vastaisku

Viikonloppuna vielä paistoi ja tarvittiin aurinkolaseja, eikä poplarikaan näyttänyt pöhköltä. (Mutta hui miten vihaiselta näytän tuossa kaupan ikkunassa! Vaihtaisin katua jos tulisin itseäni vastaan.)

Vaan miten on nyt, hohooo (onttoa naurua): pipaa kaipaa ja hytisyttää, vettä sataa kaikista suunnista ja tuuli auttaa osaltaan luomaan kunnon syystunnelmaa.

Vastaisku:

– superihana, iso, pehmeä huivi puikoilla

– hyvä viini lasissa

– yhdestä kivasta blogista vinkattu dokumentti Haru – yksinäisten saari (taas tuli hinku tutkia vanhoja kaitafilmejä, valokuvia…)

– Minimalismin ilo -blogista lukemani hyvä kirjoitus

Advertisements

5 kommenttia artikkeliin ”Vastaisku

  1. Täällä ajatus tulevasta viikonlopusta kera villasukat, kynttilät, sohvan syli ja kirja, ilman aikataulua, pitää pystyssä. Halit!

  2. Minua kiinnostaa tuo sanapari ”hyvä viini”, koska vaikuttaa siltä, että ihmiset siis useimmiten ja nimenomaan juovat ”hyvää viiniä”. Minä todennäköisesti juon ”huonoa viiniä”- ainakin oenologisesti katsottuna – joka minusta on kuitenkin ihan mukiinmenevää eli hyvää.

    1. Sari, mulla on vain jako hyvä viini ja paha viini. Juon viinejä jotka ovat hyviä. Minulle se tarkoittaa sitä että pidän mausta. Syön myös hyviä karkkeja koska en välitä syödä pahoja!

  3. Hauska tuo Sarin ”hyvä viini” huomio. Minä olen päässyt viininmaistelussa semmoiseen vaiheeseen, että pystyn ihastelemaan ”hyvän viinin” ominaisuuksia, vaikka kyseinen viini ei omaan suuni sopivammasta päästä olisikin. En vaan tykkää kaikista rypäleistä. Mutta pikkuhiljaa mitä enemmän on maistellut ja oppinut viininteosta, eri rypäleiden ominaismauista ja sen semmoista, on se arvostusrepertuaari laajennut. Mutta maku ei välttämättä noudata tietoa.

    Musiikissa huomaan saman. Pari viikko sitten olin kuuntelemassa minimalistista oopperaa. Se oli minusta aivan järkyttävän pitkäpiimäinen kuuntelukokemus, mutta ihailin laulajien taitavuutta. Sitä kuinka he tuottivat volyymiltaan täysin tasalaatuisia pitkiä ääniä, pitivät puolen sävelaskeleen dissonanssit puhtaina. Atonaalinen, ei sointuharmonioille pohjautuva musiikki on laulajille ja sellaisille instrumentalisteille, jotka tuottavat itse äänen ”puhtauden” esim. viulistit, sävelpuhtauden kannalta todella haastavaa. Pakkohan siinä oli sitten ihailla muusikkojen taitavuutta, vaikka teos ei sinänsä minua puhutellutkaan.

    Mitähän mä nyt oikein tänne taas innostuin selostamaan? Mietin vaan juuri tuota kysymystä aktiivisesti tuon oopperakokemuksen jälkeen, kun keskusteltiin lasten kanssa, mitä mieltä siitä oltiin. Ja minusta on mielenkiintoinen huomio just tuo, että itsellekin sellaisissa asioissa, joista ei kovin paljon tiedä tai joista ei ole paljon kokemusta, on tuo luokittelu hyvä-paha ja sitten sellaisissa, joihin on perehtynyt enemmän alkaa tulla mukaan monipuolisempia kategorioita.

    Ja joo, ilma muuttui aikamoiseksi. Oliko se nyt viime sunnuntaina, kun oli tosi kaunista ja lämmintä, niin kaivoin puutarhatuolit pressun alta. En niitä sitten muistanut illalla laittaa takaisin peittoihin ja nyt jänskättää, että kuivuuko ne enää ollenkaan ennen kesää, että sais ne uudestaan sateensuojaan…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s