Nämä asiat eivät koskaan muutu

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En ole aikoihin koskenut kameraan ja kun taas kosken, kuvaan sammaloitunutta seinää ja rapistunutta savupiippua. Pidän tummista ikkunoista joiden taakse en halua kuvitella ketään.

Rikkaiden aukiolla myytävät joulukuuset maksavat kolme kertaa niin paljon kuin lähikaupan ovenpielessä seisovat. Tänä vuonna haluan taas kuusen. Kunpa se tuoksuisi!

Löysin pari joululahjaa divarista vaikka joululahjat ovatkin niin vaikeita. Itselleen löytää aina, mutta eikö se olekin hiukan epäjouluista?!

Beaujolais -aika tuli ja meni, enkä tänä vuonna huomannut enää edes kirjoittaa siitä miten sekin tuntuu olevan niin usein nykyään. Tämä vanha virsi ajan kulumisesta, siitä karmeasta vauhdista jonka vuoksi aina on kevät ja Cannesin filmijuhlat, tai syksy ja Beaujolais’ta lasissa. Paitsi että nyt ei ollut, en pidä sellaisista viineistä.

Kävin Helsingissä työn puolesta. Osallistuin kursseille, enkä kuulunut joukkoon. Pökertyisin kulttuurishokkiin jos muuttaisin Suomeen. Osaisinko siellä enää edes olla? Miten outoa sekin että on paikkoja joissa ei pärjää suomen kielellä. Finnair teki taas tenät ja peruutti paluulennon. Aivan paska puulaaki. Miksei Brysselin ja Helsingin välillä ole muita (suoria lentoja lentäviä) yhtiöitä?

Huomenna otan käyttöön uuden taskukalenterin. Sen kanssa käy kuten joka vuosi kalentereiden kanssa käy: kirjoitan siihen ensin tärkeiden ihmisten syntymäpäivät (kuin en muka muuten muistaisi), kirjoitan siihen osoitteet (enkä koskaan enää lähetä niihin osoitteisiin kirjeitä, miksen?), ja laitan sinne merkintöjä tärkeiden päivien kohdalle. Elokuun alkupuolelle saan tehdä merkinnän ”lähtö Japaniin”, ja siitä kolmen viikon päähän kirjoitan ”takaisin kotiin”.

Olen vimmatusti etsinyt valkoisia, ohuita kynttilöitäni. Luulin että ne ovat isomahaisessa kaapissa, jossa on juuri sen kaltaista kamaa. Vaarin tinaiset kynttilänjalat saavat toimia yksinään itsenaisyyspäivän koristuksena.

 

Advertisements

12 kommenttia artikkeliin ”Nämä asiat eivät koskaan muutu

  1. Hyvä kun tartuit kameraan taas…ja ”kynään” myös. Minä myös nyökyttelin että ”just niin….”
    Kamppailin pitkin syksyä talven tuloa vasten (no ei se sellainen talvi olekaan vielä tullut), mutta kun alkoi joulukuu raottaa ovea niin iski innostus kaivaa koristeita esiin ja sytytellä kynttilöitä ja nyt rallattelen jo iloisemmin (ne Pariisin tapahtumat vei mielen matalaksi jotenkin). Mies sanoi ”laitetaan pakettiin vanha sormuksesi ja sitten jouluna avaat ja ihastelet sitä kuin ensimmäistä kertaa” ja tuo on minusta oikein hyvä idea! Sitä paitsi tykkään siitä joten voin huoleti ihastella uudestaan kuin näkisin sen ensimmäistä kertaa.
    Divari onkin hyvä paikka löytää lahjoja, ja kaikki kirpputorit myös…ei roina-sellaiset vaan vanhojen tavaroiden kirpputorit.
    Tuo Suomi ja kulttuurishokki on tuttu juttu…viimeeksi olin siellä 4 vuotta sitten….usein tunnen itseni vieraaksi siellä ja vieraaksi täällä. Oikeastaan on helppo olla juureton.

    1. Anne, Pariisin tapahtumat ja poikkeustila täälläkin ovat vaikuttaneet mielialaan kauheasti. Silti alkaa jotenkin nyt tuntua jouluiselta. Saamme jouluvieraan, ja se on kivaa vaihtelua sekin. Sen lisäksi olen lomalla joulun aikoihin melko pitkään. Sitäkään ei ole aikoihin tapahtunut. Syksy on vienyt menut, odotan kovasti että saa unohtaa hetkeksi velvollisuudet ja ehkä hiukan ikävät asiatkin – ainakin voi yrittää niitä painaa taka-alalle.

      En tunne että olisin juureton, mutta minun juureni olivat maassa jota ei enää ole. Siellä on niin kovin erilainen meno nykyään, enkä ole oikein enää päässyt Suomen ”henkiseen ilmapiiriin” mukaan, jos noin voi sanoa. Tai sanotaan että monet asiat kummastuttavat ja ärsyttävät. Ehkä ihan siksi ettei ole niihin tottunut.

      1. Tuo on hyvä tuo ”juureni ovat maassa jota ei enää ole”…sitä minäkin oikeastaan tarkoitin….ja samoin tuo että siellä meno nykyään niin erilaista…Totta, noin juuri tunnen.

  2. Joo, en ole varma, miten helposti Suomeen enää solahtaisi. Vaikka kaipa sitä kaikkeen sopeutuu, kun on tarvis.

    Lähdet uudestaan Japaniin? Voih…Mun kuopus haikailee kanssa uutta reissua ja näyttää mulle koko ajan kaikenlaisia Japani kuvia ja tietoja. Haluaisi kuulemma mennä uudestaan Tokioon ja uutena paikkana Hokkaidon saarta kiertämään.

    1. Lempi, jos olis tarvis niin uskoisin solahtavani. Luulen.

      Lähdemme koko perheellä Japaniin elokuussa. Se vuoksi pitää luopua monesta jutusta. Esim. sukset jäävät hiihtolomalla kaappiin. Se surettaa aivan pirusti, mutta kaikkea ei voi saada.
      Meillä on taas tämä Tokio-Kioto-Tokio. Mies ja toinen poika eivät ole vielä nÄhneet. Migten hienolta tuntuu kun voin olla esikoisen kanssa hiukan kuin ”oppaana”!

  3. En ihmettele kulttuurishokkia. Itse olin viikon New Yorkissa, ja taas kummastelin Suomeen palatessa montaakin asiaa. Ei sillä, etten siellä olisi kummastellut, mutta turistina onkin oikeus kummastella kaikkea mahdollista 😉

    Nyt alkoi kiinnostamaan, että missä täällä ei enää pärjää suomen kielellä. Japanin-reissu kuulostaa mahtavalta. Me teimme tänä vuonna kaksi ”isoa” matkaa, eikä nyt ole mitään suunnitelmissa. Haaveilla kyllä silti aion.

    1. Anioni,
      lentokentän Burger Kingissä:)

      Siinä oli kaksi myyjää tiskillä, toisen kanssa aloitin suomeksi, mutta kun hän ei ymmärtänyt mikä on tuoremehu niin vaihdoimme englantiin. Toinen myyjä puhui koko ajan englantia kaikille asiakkaille, joista ei niin hyvin pärjännyt.
      Sain toki kaiken mitä halusin, ei siinä mitään, eikä tama sinällään ollut minua musertava kokemus. En voi kuitenkaan olla ajattelematta miten hassulta se tuntui ja miten vaikeaa se voi olla vaikka vanhemmille ihmisille.
      Ja kyllä, olen niitä jääriä joiden mielestä Suomessa olisi suotavaa pystyä tilaamaan ruokansa suomeksi.

      Käyn niin harvoin Helsingissä että sen muutokset tuntuvat minusta todella isoilta.

  4. Mahtavaa että pääset taas Japaniin. Minä pelkään etten pääse ensi vuonna mihinkään- voi vallan hyvin käydä niin.
    En ihmettele kulttuurishokkia ollankaan, mulle tulee se jo viikonkin matkankin jälkeen. Suomalaiset kävelevät kaikkialla kuin hidastetussa filmissä ja keskellä väylää lyllertäen kuin olisivat yksin maailmassa. Se on aina ensimmäinen havainto. Seuraavaksi kaiken tylsyys ja ynseys, yksipuolisuus ja kalleus.
    No niin. Pääsinpäs taas sanomaan.

    Tämä oli hyvä teksti. Oikein hyvää joulua sinne!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s