Oikea aika

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Teille kaikille muille tämä on varmaankin itsestään selvää, mutta minun  on aina vaan muistuteltava itselleni seuraavaa:

OIKEA AIKA ON NYT.

(Tähän nyt kehykset ympärille vai tatuoisiko ranteeseensa että muistaisi?)

Olen ekspertti selittämään (itselleni) miksen voi tehdä asioita joista nautin ja joita tarvitsen. Osaan myös hienosti löytää syyn sille miksen ”pääse eteenpäin” asioissa joissa toivoisin edistyväni.

Totta perkeleessä en voi enkä pysty aloittamaan kun kohta pitää kuitenkin lopettaa. Turha levittää pöydälle ompelukone/piirustusvälineet/maalausvehkeet/kasa filmejä skannattavaksi kun pian meidän pitää syödä ja sitten ne taas pitää kerätä alta pois.

Niin ja mitä järkeä aloittaa isoa kirjoitusjuttua kun koska siihen muka pystyy keskittymään?? Pitää tässä istua persiillään sohvassa ja katsella televisiota ja puristela finnejä naamassaan ja kaikkea tosi tärkeää. Ei jouda edes avaamaan oikeaa tiedostoa tietokoneella kun kohta pitää varmaan mennä ripustamaan pyykit.

Jeesus sentään.

Kun siis – kuten fiksut ovat jo ymmärtäneet – ideaalista hetkeä ei tule koskaan tulemaan. Maailma ei (onneksi) pysähdy ja junat lakkaa kulkemasta jotta minä voisin lukea kirjaa tai piirtää muutamia haparoivia viivoja uuteen vihkoon. Itse kehtaan muille toitottaa että aikaa on takuulla asioihin joita itse pidät tärkeinä…ihan hävettää miten otan hiukan matalan kotifilosofin viisaan äänen jolla lauon vinkkejä joita en itse osaa ottaa omaan onkeeni.

Ensi viikonloppuna osallistun kahden päivän akvarellikurssille. Päätin sen tätä postausta kirjoittaessani. Tiedän että ne 11 tuntia voi käyttää erittäin paljon huonommin.

(Kuva on viikon takaiselta kävelyltä ihanasta paikasta, mihin on aivan helppo mennä, ja missä saa hyvän mielen ja happea keuhkoihinsa – mutta missä olen kaikesta huolimatta käynyt edellisen kerran vuosia sitten…kun on näitä ”esteitä”.)

Advertisements

27 kommenttia artikkeliin ”Oikea aika

  1. Bois de la Cambre, menikö oikein?

    Ja oikea aika ON nyt. Täysin samaa mieltä. Minusta on ikävä kuunnella, miten ihmiset eivät milloinkaan ehdi sitä eivätkä tätä – jos jotakin pitää tärkeänä, kyllä siihen on aikaa. Ei se ole sen kummempaa.

  2. Pandice, ei ihan mutta tavallaan. En edes tarkkaan muista tämän puiston nimeä, joku Solvay se on. Siitä pääsee kyllä Bois de la Cambreen yhdestä kohtaa, muistaakseni pitää mennä junaradan alta.

    Joo kun siis minuakin ärsyttää voivottelijat jotka eivät ehdi, ja on ihan taivaan ihme että minustakin on hiukan tullut sellainen. Se ei ole minulle ominaista.

    Mutta nyt pitää puolustella: koko viime vuosi on ollut tosi raskas. Yleinen ilmapiiri terrorismin vuoksi, isot ongelmat lasten, erityisesti toisen heistä kanssa…kaikki tällainen on jotenkin lamaannuttanut aloitekykyni.

    Nyt alan oikein tietoisesti pakottaa itseäni takaisin omaksi itsekseni. Siksi esim se kurssi.

  3. Haluaisin sanoa tuohon vastaukseesi viitaten, että oikea aika tarvitaan ehdottomasti myös niiden isojen ongelmien ja takaiskujen sulatteluun. Tietenkin joskus täytyy itseään potkia persuuksiin, mutta jos homma vaan ei ota käynnistyäkseen siitä huolimatta, niin sen aika ei ehkä ole juuri nyt. Minä en osaa pakottaa itseäni mihinkään, tietoisesti – luultavasti se on lähinnä intuitio, joka pakottaa minut mihin milloinkin.

  4. Kiitos Kati, lause tuli tarpeeseen! Minulla myös kulunut vuosi oli raskas, keskityin lähinnä ongelmien selvittämiseen ja velvollisuudesta toiseen juoksemiseen. Ja sekin oli hyvä ja kenties myös pakko, mutta nyt on uuden aika. Laitetaan alkanut vuosi iloisesti päälaelleen ja tehdään mitä huvittaa. Otetaan vaikka teineiltä mallia ☺.

  5. Oi miten huikean mahtava kirjoitus. Sattuva ja tosi. Samanlaisten kiireiden parissa täälläkin elämää elellään. Eritoten tuo sohvalla istuminen on sellainen ikävä velvollisuus jonka vuoksi jää moni kiva, luova ja antoisa juttu näkemättä ja kokematta.

    1. kirsihs, olinkin ihan varma että meitä on vaikka millä mitalla. Tyhmintä tässä on se että halu ja toive muuhun kyllä itsellä on, mutta nämä ”kiireet” ja muut ”syyt” estää. Oman itsensä pahin vihollinen sitä on niin usein.

  6. Nyt kolahti. Kovasti.

    Kiitos. Taas. Sain hävitettyä joitakin asioita vanhan kirjoituksesi avulla. Sen jossa kirjoitit hävittäneesi mm. tauluja, koska meni jo.

    1. Iina Kraak, kiva kun kommentoit pitkästä aikaa. Arvaa mitä, nyt kun luin kommentistasi että minä itse olen hävittänyt tauluja, niin en ensin edes muistanut että sellaista on todella tapahtunut! Sekin on todiste siitä että hyvä vaan kun menivät.
      Uskon että osittain sen vuoksi tuli tilaa (monessa mielessä) kokeilla muuta – esim. juuri nyt tämä akvarellijuttu, josta olen antanut itseni hiukan innostua…(vaikka aina olen vannonut ettei ole mun juttuni, sitten yhtään).

  7. Jep. Näin. Huomasin syksyllä opparin äärellä äheltäessäni viime tingassa, että NYT on mahdollista kun niin haluaa ja varsinkin kun on ihan pakko. Koti levisi ympräillä ja maailmassa tapahtui, mä pystyin kaiken keskellä keskittymään ja saamaan aikaan niin paljon (ja onnekseni lopulta vielä hyvää), etten oiken vieläkään tajua. No joo, mutta totta on, ja telkkarin äärellä menee kyllä aikaa, tosin mulla se tarkoittaa neuleiden etenemistä, joten puolustaudun itselleni aina sillä.

    Kiitos kun muistutit, hyvä teksti. Onnea akvarelliin!

    1. Satu, heh, itseltään salassa ja puolivahingossa taipui hän hienoihin saavutuksiin:) Loistavaa!
      Telkkari on hyvä juttu sekin välillä, tykkään kovasti hyvistä ohjelmista silloin kun sellaisia näkee.
      Myös se kuuluisa ei-minkään-tekeminen on erityisen tarpeellista ja ihanaa.

  8. No jo oli taas sellainen kirjoitus ettei mitään lisättävää, kunhan nyökyttelen ja on kuin lukisin juttua omasta elämästäni. Muille kyllä jakelen neuvoja miten ”kyllä aikaa on…ota aikaa itsellesi” ja itseltäni tuntuu kaikki aika menevän arjen pyöritykseen ja ongelmien ratkomiseen ja en ehdi sitä tai tätä mutta nyt yritän muuttaa tapani. Kiitos kannustuksesta ja ”silmien avaamisesta”. Miten niin ei olisi se akvarelli kurssi sinun juttuja…luulempa että saattaa hyvinkin olla ja siitä seuraa ties mitä uutta ja mielenkiintoista! (minua kyllä ne sinun pois heitetyt taulut jotenkin surettaa…)

    1. Anne, kiitos taas kommentista. Älä ihmeessä sure tauluja! Ihan takuulla parhaat oli jo myyty tai annettu pois ja jäljellä monenlaisia kummajaisia.

  9. Kiitos tästäkin ihanasta kirjoituksesta.
    Työkaveri lykkäsi eilen käteeni sellaisen polttokirjoittimen, jolla ”poltetaan” puupintaan kirjoitusta. Olin ällistynyt, miten makea vekotin. (Oli kuulemma Lidlistä ostanut, heh.) Pohdin siinä sitä testaillessani mitä kaikkea polttokirjoittelisin, jos minulla olisi kotonakin sellainen. Onneksi ei ole, totesin, sillä mietin jo, että kohta olisi koko ruokapöytä kirjaimia täynnä.
    Tuo olisi kyllä hyvä teksti. Minullekin.
    Mietin tänään.

    1. joola, hei pitkästä aikaa!
      vau mikä vehje! Juuri noin ajattelin että heti kirjoittamaan sillä kaikki puupinnat täyteen…Menennkin kurkkaamaan taas blogiisi.

    1. Malla, muistuttelen itselleni ihan koko ajan. Vaikka tämä asia on kovasti esillä vähän joka paikassa, vaikka kaikki sitä jauhaa niin ei hitto miten vaikea muistaa.

  10. Kiitos!
    Aivan mahtava teksti ja asiaa joka sana.
    Tekisi minulle hyvää kirjoittaa kuvaannollisesti omaan naamaan, että kyllä – se aika on juuri nyt.
    Pitää muistaa pitää itseään tärkeänä ja mennä kohti omia tarpeitaan ja unelmiaan. Välillä pienin askelin ja välillä harppoen villinä.
    Äiti-ihminen jumittuu välillä muiden tarpeisiin ja unelmiin, vaikka omia unelmiaa toteuttava äiti on lapselleen hyvä ja kannustava esimerkki.

    t: instagramista tuttu alaelina,
    tunnet myös alteregoni Linnean 🙂

      1. Pahin este: oma pää, omat ajatukset ja selitykset. Tunkevat mieleen, vaikka ei edes kysytä.
        Mene unelmiasi kohti, kirjoittaa eräs tuttavani lehdessä. Mene vaikka pienin askelin.
        Yritän. Unelmien kirkastus meneillään, että saisi selvää suunnasta.
        Tavallaan tämä on tosi mielenkiintoista, kun ymmärtää ottaa sen seikkailuna. Pienenäkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s