Kuten tänään

OLYMPUS DIGITAL CAMERAToisinaan teen niin etten tulekaan suoraan kotiin töistä, vaan jään kuljeksimaan. Saatan katsella kauniita kenkiä joihin ei ole varaa, ehkä kävelen vain pidemmän kautta jotakin hiukan uutta reittiä, ehkä piipahdan japanilaisessa ruokakaupassa ostamassa jotakin jota meillä jo on.

Minäkin haluan toisinaan tulla viimeisenä niin että kaikki muut ovat jo siellä, ovat jo ehkä pienen hetken miettineet missähän se luuhaa, onkohan sattunut jotakin. Haluan kulkea tuolla jossakin niin etten olekaan ehkä ihan minä vaan joku satunnainen töistä tulija, hiukan toinen mutta samalla asialla. Näkemässä muutakin kuin omaa arkeaan, ajattelemassa muutakin kuin niitä samoja jotka käyvät välillä kauhean raskaiksi.

Joku sanoi joskus että kyllä pitää huolestua parisuhteensa tilasta jos ei halua tulla heti suoraan kotiin perheen luo. ”Minä ainakin haluan”, sanoi se joku. Minä taas ajattelen että sitten vasta syytä huolestua onkin, ellei voi tai halua milloinkaan liikkua yksin, jos on kädetön ilman toisia, jos on niin saakelin korvaamaton ettei mistään tule mitään jos kulkee pidemmän kautta eikä menekään suoraan lähtöruutuun. Jos siellä muu perhe riutuu nälkään ja ikävään niin menköön.

Advertisements

10 kommenttia artikkeliin ”Kuten tänään

  1. Juuri noin! Vaikka miun kiertokävelyni sukeutuvatkin nykyisin useimmiten sen kotona odottaneen kanssa, valitsen/mme reittimme hanakasti varioiden ja kummastellen aina kun suinkin ajatus mukana kulkea jaksaa 😉
    Nuo talot savupiippuhattuineen ovatkin aivan kuin Britanniassa iltaisin ihastelemiani tarumaan kylien kääpiöitten ja katoilla asuvien kassiaisten tupien katoksia, jne ❤

  2. Viisaita ajatuksia! On hyvä tulla välillä viimeisenä, syyllistämättä itseään. Ymmärrän sinua, oma edes lyhytkin aika, on aina ollut tärkeää. Niin myös edelleen, kun molemmat olemme eläkkeellä ja teemme paljon asioita yhdessä.

    Pitkästä aikaa täällä kommentoimassa. Olit usein ajatuksissa terroristiuhkien aikaan.

    1. Marjatta, mukava kuulla että olet ajatellut. Toivon hartaasti ettei tänä vuonna tulisi iskua mihinkään. Silmät ovat jo tottuneet sotilaisiin, melkein, mutta toivoisin ettei heitä enää tarvittaisi.

  3. Eli : kuvasi muistutta tyttären koulun banneria 🙂
    Se taitaa olla se linkki, joka ei mene läpi.

  4. Minun työmatka on nykyisin kävellen 6 min ja jos päätän mennä ”toista reittiä” ei se ole sen pidempi vaan ainoastaan rumempi… Mutta minun ”mahdollisuuteni” löytyy ruokakauppaan mennessäni. Ihan lorvailen vain siellä Lidlin hyllyjen välissä, annan perheen säätää omiaan ja itse huokaisen syvään. Meilllä jokaisella on siihen oikeus. Voisin hoitaa homman 20 minuutissa, mutta tänään esimerkiksi tarkoituksella valitsin kauimmaisen parkkipaikan ja nautin joka metristä. Kaikkinensa olin reissussa 45 min ja jaksoin taas vähän hymyilläkin.

    1. Vilijonkka, terve pitkästä aikaa!Lidlin hyllyjenvälit ovat oivalliset tähän mitä ajan takaa.
      Pitääkin tulla sun tontille katsomaan ootko kirjoittanut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s