Lämmintä. Laitettu terassia kuntoon. Olisin pannut taas eukalyptusta kasvamaan mutta unohdin ostaa siemenet. Bambu on vihreämpää naapurin puolella, mutta heillä onkin puutarhurit.
Kissat ovat palanneet katoille, lääkäri pesee lakanapyykkiä. Tämä kaikki on joka vuosi ihan samanlaista ja siksi niin hyvää.
p i i l o m a j a 
tavallinen on parasta. vaikkapa se, että tänään on aivan tavallinen maanantai. ihminen tarvitsee mitäänsanomattomia, rutiininomaisia asioita. arki on niin älyttömän hieno juttu. arjella taas ymmärrän kaiken sen rutiininomaisen asioiden sujumisen tässä päivä- ja viikkokierrossa.
Meri, sama käsitys minulla. Tapahtumattomuuden kauneus olisi elokuvan nimi jos sellaisen tekisin.
Oh là là kakkoskuvan kissaa! (Olenkohan ennenkin häntä ihaillut kuvissasi?) Ja toivotan mitä arkisimpia päiviä tälle viikolle. Kevättä pukkaa täälläkin ihan väkisin. Aina yhtä mukava huomata selättäneensä talven…
Pandice, tuo on aivan tosi hieno kissa vastapäätä olevasta talosta. Ja kyllä, on ollut ennenkin kuvissa ja tämä on juuri sitä mistä kirjoitan!
Komea Bengali aidalla !
Äite, totta! Kyllä ottaisin tuollaisen koska vaan.
Joskus vain kaiki tavallinen ja rauhallinen on parasta. Silloin kuin tapahtuu vähän, tapahtuu vähän myös kurjia asioita. Arvostan nykyisin mahdollisimman tylsää arkea.
Kaima, noin se on. Ja sitten lisätään tällainen aviomies joka ei koskaan yllätä – myöskään ikävästi!
Minusta yllättämätön aviomies on kymmenen kertaa parempi kuin ikävästi yllättänyt ! Sellaisistahan kuulee turhan usein.
Juu tätä juuri tarkoitin. Elämä yllättää joka tapauksessa monin tavoin meidät kaikki.
Hieno lause tämä ”Elämä yllättää …”
Sari, kiitos.
Onpa upea katti!
Näinhän se on, että elämä yllättää. Ja moniin isoihin juttuihin meillä on itse asiassa hyvin vähän omaa vaikutusvaltaa. Vaikka sellaista kontrollintunnetta toisinaan kaipaakin.
Ja silloin kuin asiat menee, kuten on toivonutkin, sitä ehkä mieluusti ajattelee, että se on ”omaa ansiota”. Toki monesti osittain onkin, mutta niin paljon me ollaan sattumanvaraisten olosuhteiden, onnen ja sen semmoisten varassa. Joku voi tietysti nähdä asian ihan toisin.
Omaa suhtautumistaan elämän yllätyksiin voi yrittää ”hallita”. Vaikka tähänkin oma elämänhistoria varmasti vaikuttaa paljon. Ja aina voi koettaa tehdä jotain rakentavaa/positiivista vaikeissakin olosuhteissa. Ainakin itse olen kokenut niin, että se todellakin kasvaa, mihin kiinnittää huomionsa.
Esim. täällä kaduilla kulkiessa jotkut näkee vaan likaa ja roskaa ja rumuutta, itse taas ihailen yllättäviä käsittämättömän kauniita rakennuksia (jotkut myönnettäköön aika rosoisella tavalla), yllättäviä yksityiskohtia, erilaisia ”outoja” pikkukauppoja, monennäköisiä vastaantulijoita. Joskus ihan hätkähtää, miten erilailla ympäristön voi nähdä. (Tosin myönnän kyllä, että Japanin- matkan jälkeen kyllä itsekin näin täällä pitkään likaa ja rumuutta, ennen kuin sain taas käänettyä silmät ja mielen etsimään ja katsomaan sitä kauneutta, jota täällä voi löytää.)
Ja joo, usein se tuppaa olemaan niin, että yllätyksiä aiheuttavat persoonat aiheuttaa niitä niin hyvässä kuin pahassa…Ei sovi kaikille sellainen meininki yhteiselossa.
Belgian Lempi, sama kokemus oli mulla Japanissa käynnin jälkeen. Paluu Brysselin kaduille oli musertava, vaikka en ennen ollut pitänyt kaupunkia erityisen likaisena. Poikani (se joka rakastaa Japania kaikin tavoin) puhuu koko ajan siitä miten rumaa täällä on kaikki.
Siis ihan mahtava tuo kissa! Mikä pantteri väritys sillä oikein on! Itselläni myös tällä hetkellä sellainen kausi että en tahdo mitään suurempaa, enkä erikoisempaa vaan ihan tavallinen ja turvallinen arki, samat maisemat, tavarat ja vaatteet riittää. Etenkin kun nyt maisemat kukkii ja luonto kauneimmillaan. Juuri tänään ajattelin että yleensä haluan matkustaa ja mennä ja tulla (onneksi se ei ole aina mahdollista) mutta nyt haluan vain olla. Enkä halua hankkia mitään uutta vaan olla vaan sen keskellä mitä on nyt olemassa.
Anne, kissa on todellakin kulmakunnan komistus. Ja kauhean rohkea!
Minäkin kehun kissaa! Se vaan on niin hieno! Mutta ehkä vielä käsittämättömämpää on, että jollain vaan voi kasvaa bambua puutarhassa. Aika huisia. Arki on hyvästä ja kauneutta on jokaisessa päivässä. Kävin tällä viikolla mindfulness-luennolla. Sellaista tietoista läsnäoloa ja tähän hetkeen keskittymistä pitäisi tehdä enemmän. Liian usein on levoton ja elää koko ajan tulevassa. Jää tämä nykyhetki kokonaan elämättä, kokematta ja aistimatta.
Jenni, bambu pärjää hienosti, sitä näkee täällä paljonkin. Se kestää yöpakkasiakin.