Palasia

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

On ollut hiukan taukoa mutta yhtäkkiä tekee mieli kirjoittaa tännekin, antaa palasia toukokuustani.

Kesä on vaatimattomasti lähestynyt, muttei edelleenkään anna parastaan. Voi tietysti olla että kesä on täällä tällainen, ja sillä hyvä. Vihreää on, hyvä ihme miten vihreää onkin. Kosteaa myös, aivan sateeksi asti. Ukkostaa usein, paukkuu ja salamoi, muttei niin kovin kuin rajan takana Ranskassa. Salama iski tänään yhtätoista Pariisissa.

Olen sanonut viime viikkojen aikana monta kertaa ”ei” erilaisille pyynnöille. Tämä on nyt tätä kuuluisaa omien rajojen tuntemista ja niiden suojelua.Olen tarvinnut lepoa ja rauhaa, omaan itseeni keskittymistä. Olen jäänyt kotiin, olen painunut nukkumaan, olen lähtenyt kesken pois.

Viime viikkojen aikana olen saanut odottamattomilta tahoilta kiitosta. Minua on autettu pyytämättä ja minulle on annettu pieniä mutta tärkeitä huomionosoituksia. Jännittävää. Mistä tämä tällainen?

Kolmisen viikkoa sitten leikkautin taas lyhyen tukan. Siinä on jotakin minulle ominaista, vaikka toisinaan toivoisin että minulla voisi olla kaunis, pitkä tukka. Mutta tämä, tämä on sellainen josta moni sanoo ”kunpa minäkin joskus uskaltaisin”. Sitä en oikein tajua. Siis että jos oikein haluaa, niin  miksei uskaltaisi. En minä ainakaan mikään sankarillinen uskaltaja ole. Ehkä en vaan pidä päästä kasvavia karvoja niin kauhean merkityksellisinä. Silloin uskaltaa kun voi vain voittaa!

Advertisements

9 kommenttia artikkeliin ”Palasia

  1. ”Tämä tällainen” voi johtua vaivihkaa tapahtuneesta oman asenteen muutoksesta (positiivisempaan suuntaan ?).

    Minäkään en ole sankarillinen uskaltaja, en vaan kestä päätä kuumittavia ja niskaa ja korvia kutittelevia karvoja. Piakkoin on saatava kaikki pois. Minullekaan tukka ei ole mitenkään erityisen merkityksellinen asia.

  2. Voisin sanoa kuten sinä mutta päinvastoin: toisinaan toivoisin että minulla voisi olla särmä lyhyt tukka… Sen este on siinä että pitkä on jotenkin minua, vaikka lyhyt on minusta niin kovin tyylikäs. Mulle tukka on ollut aina kovin merkityksellinen, pitkät paksut hiukset yhdistävät äitiin ja isoäitiin (jolla yli 80-vuotiaanakin on vielä pitkä kaunis tukka, vaikkei enää entisen paksuinen).

    Kesä on todella ”vaatimattomasti lähestynyt”, hyvin ilmaistu.

    1. Laura, olen varma että minä voisin sanoa samoin jos mulla olisi kunnon tukka päässä. Mutta ei. Kuten äidillä, minulla on aika heikko materiaali, heh, joten kohdallani taitaa olla kyse kettu ja pihlajanmarjat -oireyhtymästä…

      Ei kun ihan tosissaan: olen tullut siihen lopputulokseen että jos tavoittelee koko ajan jotain aika mahdotonta, ei ole koskaan tyytyväinen.

  3. Ekassa kuvassa taitaa olla hieno vanha auto suojakankaan alla? Kiva kuulla sinusta!

  4. Tykkään tuosta autokuvasta.

    Sinulle sopiikin lyhyt tukka todella pukevasti. Kaikille ei sovi, kuten ei minunkaan puikulaani. Mutta mulla on myös selvästi pitkätukkaisen identiteetti, mikä se sellainen sitten lieneekin noin määritelmänä mutta sellainen täytyy olla olemassa, sillä se on vahva. Aina kun mulla on lyhyempi (minun tapauksessa polkka joka ei ulotu olkapäille), olen jotenkin pihalla itsestäni ja tekisi mieli työntää pää pensaaseen.

    Niin, mites se vanha viisaus menikään; tulisi olla onnellinen siitä mitä on, eikä haikailla sitä mitä ei ole. Sen kun joka päivä osaisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s