Tehdä itse

IMG_20160605_095117

Tällä hetkellä elämässäni on onneksi aika, jolloin käsillätekeminen on mahdollista. En pysty siihen aina. En voi tehdä, jos on ongelmia, en voi tehdä jos on huolia, kiirettä tai sellaista. Eikä aina innosta. Osaan kyllä ottaa ajan omalle, mieluisalle tekemiselleni lähes milloin vain, mutta hinku pitää olla ensin. Semmoinen kaamea vimma, että lauantaiaamuna kun herää niin puoli kahdeksalta jo ompelukone surraa tai jotain.

Olen ”aina” tehnyt kaikenlaista. Olen kokeillut vaikka mitä. Minulle on ominaista innostua syvällisesti jostakin, heittäytyä sen pariin muun unohtaen, mutta harvan jutun kanssa olen välittänyt syventää taitojani, yrittää tehdä huolellisemmin, paremmin.

Se on sinänsä outoa, koska olen melkoinen perfektionisti. (Toisaalta olen myös hätähousu.)

Tämän hetken innostus on ompelu. Olen vaivautunut oikein hankkimaan kaavoja, sillä olen tajunnut myöntää itselleni etten osaa kovinkaan yksinkertaistakaan ilman. On hienoa saada joku juttu, vaikka simppelikin, tehtyä just eikä melkein. Ja parasta: lopputulos kelpaa itselle ja vaatetta voi käyttää. Aika hienoa.

Olen useaan kertaan elämäni aikana ajatellut että olisipa vallan hienoa olla ihminen joka ompelee melkein kaikki vaatteensa itse, ja kutoo villaa ylle. Se olisi aivan mahdollista, sillä pidän tyylistä joka olisi käsittääkseni tarpeeksi helppo oppia toteuttamaan – minunkin. Katsotaan miten tämä nyt edistyy, miten kauan kestää.

Inspiroidun väreistä (missä hyvänsä!) ja erilaisista pinnoista. Valosta, varjosta, äänistä. Nettikin on täynnä juttuja joista melkein sekoaa. Upeaa saada katsella taitavia ja kekseliäitä käsillätekijöitä. Aina jää jotain takaraivoon, tulee uusia ideoita ja potkua toteutukseen.

Vinkkaan tässä samalla omaa Pinterest -tauluani, jonne kerään inspiroivia kuvia. Klik. Instagramissa olen myös, ollut kohta vuoden. Klik klik.

 

 

Mainokset

12 kommenttia artikkeliin ”Tehdä itse

  1. Sä olet taitava! Minulta puuttuu kädentaidot kokonaan. Aloin seuraamaan sua instagramissa, olen siellä tuomiri-nimellä. Siellä on mulla mm. paljon kuvia Japanista…

  2. En ole pitkiin aikoihin tehnyt itselleni mitään, vaikka osaankin. Enkä toisaalta ostanutkaan. Minulla on vaatteita ihan riittävästi, jopa liikaa. Jostakin niitä vaan ilmaantuu.

    Suosittelen kaavojen käyttöä, ilman muuta. En koskaan tee ilman. Saa varmimmin aikaan käyttökelpoista ja voi tehdä saman uudestaan.

  3. Itse tekeminen on ihan sunnattoman palkitsevaa. Minun pitäisi myös palata ompelusten pariin. Lapset ovat listailleet tilauksia. Jonkun vain pitäisi siivota ompelupöytä.

  4. Kaunis paita, hieno väri. Voisin ottaa itsellenikin.

    Tunnistan tuon käsityöhingun ja senkin, että aina ei voi tehdä. En ole pitkään aikaan tehnyt mitään suurempia käsitöitä, luulen että se kertoo jotakin jostakin.

    Olen vuosia haaveillut perehtyväni ompeluun. Osaan periaatteessa ja yksinkertaisia juttuja, mutta olisi kiva osata kunnolla parannella vaatteita tai tehdä uusiakin. Mulla on ystävältä saatu saumurikin kaapissa, ollut vuosia, en ole koskaan opetellut käyttämään sitä. Tuntuu vaikealta päästä alkuun, vaikka tiedän sen flow’n mikä saattaa seurata…

    1. Laura, kiitos. Väri on vähän yllätys itselleni. Tai siis se, että se sopii mulle hyvin ja että viihdyn siinä.
      Yritän muistella mikä olisi mulle se alku ompelulle. Olen kyllä ihan tosi nuorenakin muokkaillut vaatteita, kun mulle on ollut tärkeää se millaisia ne on, mutta aina ei ole toki saanut uutta.

      Kun nyt ajattelen niin huomaan että minulle tulee käsillätekemisen pakko silloinkin, kun on jotakin kovin raskasta. Kun isä kuoli, aloimme äidin kanssa pestä mattoja kuin vimmattu. Minä painuin myös ostamaan lankaa ja aloitin hyvin helpon neuleen. Että kun on asioita jotka ovat liian isoja, niin onpa ainakin jotain mitä voi ihan konkreettisesti KÄSITELLÄ. Terapiaa, sanon minä.

  5. Hieno on! Hyvä sä!
    Innostuin jopa minäkin koneompelemisesta, sitten masiina rupesi käyttäytymään huonosti. Ja sitten en tiedäkään mitä tehdä. Aika kallis pieti ottaa taksi alle ja lähteä kiikuttamaan konetta johonkin ompelukonekauppaan…kai sen tekisi, jos olisi isompi intohimo kyseessä.

    Mutta ajatus itsetehdyistä vaatteista on niin hyvä. Ja korjatuista.
    Hyviä ajatuksia tässä kaikki. Kannatan. Jatka! Jatketaan!

    1. Liivia, kiitos kiitos. Mun kone on anopin vanha saksalainen. On kyllä luja ja laadukas, mutta enpä tiedä mitä teen minäkään jos hajoaa. Paljonko noita vanhoja enää korjataan ja mitä maksaisi.
      No, ajelen nyt tällä niin kauan kuin toimii!

      Kangaskauppoja ei täällä oikein ole. Ihan pari kunnollista tiedän eikä niissäkään noin vaan käväistä. Harmittaa sekin että hyvät kankaat on usein aika hintavia – että se riski on otettava ettei tekeleestä tulekaan pidetttävää ja rahat meni hukkaan…

      1. Sun täytyy tehdä selvästi kankaanhankintamatka Pariisiin! Voi luoja mitä kankaita siellä oli ja miten halpoja! En ostanut kuin metrin yhtä afrikkalaista omista kortteleista, mutta niissä naivismimuseon takana olevissa kangaskaupoissa meinasi kyllä homma lähteä täysin hyppysistä, oli pakko muistuttaa itselle hajonneesta koneesta ja onnettomista taidoista.
        Ja ne silkkikankaatkin! Je pellavat!

  6. Joo, tuo on totta. Muistan ne kyllä. Ehkä käynkin. Jännittää miten mun lompakon kanssa käy elokuussa Japanissa….. siellä on käsittämättömän ihania kankaita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s