mitä vähemmän, sitä enemmän

2013_12021jouluk0033

Yhtenä aamuna kävi niin että panin jalkani täyslootukseen. Edellisen kerran muistan sen olleen mahdollista noin 35 vuotta sitten sitten. Se tapahtui kun lakkasin väkisin yrittämästä. Lonkkani ovat olleet tarpeeksi aukinaiset luultavasti koko ikäni, mutta olen ylläpitänyt erilaisia jännitytiloja. En myöskään ole luottanut tarpeeksi siihen että moni asia on loppujen lopuksi aivan kaamean yksinkertainen.

Olen ylipäätään eri yhteyksissä ihastellut ihmiskehon lähes loputtomia mahdollisuuksia korjata, sopeutua ja uudistua – missä iässä hyvänsä. Kunhan ei itse ole esteenä. Olin vuodenvaihteessa kuuden päivän paastolla ja sain taas huomata että pärjään kun uskon siihen. Tämä oli toki lyhyt paasto, mutta auttoi taas hienosti huomaamaan että kroppa osaa ja tietää eikä petä. Mutta uskon että vastalahjaksi minun on oltava kiltti ja tarjottava itselleni (pääsääntöisesti) vain hyviä asioita elämän eri alueilla. Se ei ole uhraus kun se mitä saa on niin suurta.

Pohdin miksi monet oikein uhmaspäissään jatkuvasti syövät liikaa, juovat liikaa, repivät itseään eri tavoin joka suuntaan, kohtelevat itseään niin etteivät koskaan kohtelisi ketään toista (toivottavasti)? Miksi tulee ilmiöitä kuten  #vaakakapina? Miksi tasaista, hiljaista, terveellistä elämää eläviä tunnutaan pitävän ihan kajahtaneina? Olen kyllästynyt siihenkin että helposti ja aivan luonnollisesti aikaisin heräävän oletetaan suunnilleen kuuluvan johonkin outoon lahkoon,  niin epäilyttävää ja outoa kuulemma on kun nousee mielellään varhain tai hyvin varhain, eikä käynnistä itseään kahvilla (koska siitä tulee vain paha olo).

Fiksut lukijat tajuavat kyllä etten saarnaa tai käännytä, tai nosta itseni korkeammalle oksalle. Olen ollut aina huono kiipeämään, onneksi. Haluan vain muutamalla hahmottelevalla viivalla kuvata sitä riemua joka on mahdollista kokea kun luottaa, vähentää, jättää pois, antautuu, hyväksyy, karsii, katsoo sisäänpäin, kuuntelee, näkee, auttaa, hiljentää (ääniä, tahtia).

Mainokset

7 kommenttia artikkeliin ”mitä vähemmän, sitä enemmän

  1. Hieno kuva. Ja hyviä pohdintoja.

    Kroppa osaa ja tietää eikä petä. Niin justiin. Siihen luotan.

    Luulisin, että monet tekevät em. asioita ( syövät ja juovat liikaa … ) sopiakseen johonkin ”kuvaan”, pysähtymättä sen enempää miettimään. Mutta toisaalta voi ajatella, että jonkun elämäntapa ja perusolemus on ylilyövä, excessive ja muu ei vaan heille sovi.

    Olennaista olisi, että jokainen voisi ja osaisi elää, niin kuin oikeasti haluaisi ilman ulkopuolelta tulevaa tuomiota. Ja kokea lopussa mainitsemasi riemun.

  2. Sari, kuva on ihana, isäni ottama.
    Totta kai itsekin olen syönyt liikaa ja juonut liikaa, ohhoh, totta tosiaan olen. Sellaista tapahtuu ja se voi olla riemullista, ei siinä mitään. En ole itseltäni tuotakaan mitenkään kieltänyt.
    Se mitä en tässä ajassa (?) tajua on sellainen ” paskat väliä, mätetään menemään, läski on ihanaa, älkää tulko mulle neuvomaan miten pitäisi, en halua alistua naistenlehtien paineisiin jne. jne.” – ja tätä toteutetaan tavalla joka ei minusta näytä sille että se suuremmin kuitenkaan tuottaisi iloa tai hyvää oloa.
    Olennaista todella minustakin olisi tuo itä sanot viimeisessä kappaleessa. En meinaa vaan uskoa että esim. sellainen ”uhmalla syöminen” (vastineena ”ulkopuoliselle tuomiolle/vaatimuksille”) tuottaisi loppujen lopuksi riemua. Kun minusta se ei ole vapaa valinta vaan vastine sille mitä luullaan/koetaan/oletetaan meiltä vaadittavan.
    Minulta ei koskaan ole ainakaan vaadittu yhtään mitään. Siis että jos lehdessä lukee että pitää laihtua niin entä sitten???

  3. Hieno kirjoitus! Minusta on muuten kivaa, että ihmiset kertovat itsestään positiivisia ja kehumisen arvoisia asioita, en mitenkään koe sitä kehuskeluksi tai joksikin sellaiseksi.
    Blogisi on ainut, jonka olen ”tilannut”. Olet loistava kirjoittaja ja valokuvaaja.
    Se, että tuot asiat esille sellaisina kuin ne ovat, mutta silti niin, että kaikkeen jää pieni salaperäisyys verhottuna eleganttiin ilmaisuun jättäen lukijan mielikuvitukselle sijaa… se on yksinkertaisesti KIEHTOVAA.

    1. Tiina L: olipa tämä ilahduttava kommentti. Nykyään tulee välillä olo ettei ”saisi” ottaa hyviä asioita esille. Niin kauhean ilkeästi niihin joskus suhtaudutaan. Ei täällä minun luonani kylläkään, kiitos teille.

  4. Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Samankaltaisten ajatusten kanssa olen itsekin askaroinut jo jonkin aikaa. Itsessäni on ihmetyttänyt nuoruuden välinpitämättömyys omaa kehoa ja sen toimintaa kohtaan. Muistan ihmetelleeni, jos joku kertoi havaintojaan omasta kropastaan, minulle se oli aivan vierasta! Tilanne on siitä onneksi muuttunut, nykyisin kaikki omaan kehoon ja sen hyvinvointiin liittyvä on tärkeää ja mielekästä. Yritän lisätä hyvinvointia myös muilla tavoin; karsin turhaa, yritän tehdä asioita joista pidän. Yritän myös ostaa vähemmän, kierrätän lähes kaiken, mitä emme enää tarvitse. Kyllä omista onnistumisista ja löydöistä pitää kirjoittaa, minua ne ainakin ilahduttavat! Valittajiahan riittää aina, mutta ei välitetä heistä.

    Terveisin Ilse

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s