Taas mielessä, aina mielessä

img_20160817_160540

Juuri nyt tarvitsisin Japania. Tarvitsisin sitä oloa mikä minulla siellä oli, molemmilla matkoillani. Monet ihmiset ovat tyytyväisiä kaikkialla missä ovat. Sitten on muita. Japanin mielentilana voi tosin saavuttaa ainakin jollakin tasolla vaikka matkustaminen ei nyt onnistu.

Pinterest -tilinikin näyttää olevan tavalla ja toisellakin täynnä Japania. Sitten on kaikenlaisia mukavia sivustoja, kuten tämä – monenmoista jännää ja kiinnostavaa.

Japani on hiukan kuin mieleni pakopaikka. Mikä on teidän? Ehkä se ei ole paikka ollenkaan, ehkä se on kirja tai vaikka vain ajatus.

Advertisements

14 kommenttia artikkeliin ”Taas mielessä, aina mielessä

  1. Itse jumitan yhdeksättä tai kymmenennettä vuotta haaveillen Lontoosta. Tai jumitan ja jumitan, mikäs tässä ollessa. Sinne vaan kaipaa aina uudestaan ja siellä osaan hengittää ja liikkua ja olla aina jotenkin asteen verran enemmän minä. Ja vaikka kaupungista on tullut tuttu, se ei koskaan lopu kesken.

    1. Kaija, muistan että olen lukenut tästä. Hienoa että sinulla on paikkasi, eikä se takuulla lopu kesken.

      1. Ehkä se oli juuri tuo ”pako” – sana, mitä vierastan. Minulla kun harvoin mieli pakenee minnekään, vaan on siinä missä ruumiinikin on.

  2. Mulla on sillee, että jos saan Pariisin mielentilaksi, kaikki on hyvin. Tosin tajuan, että kyse ei ole ihan vaan pelkästä kaupungista (vaikka sinne pääseminenkin kyllä auttaa), vaan juuri jostain sellaisesta henkisestä tilasta, jossa olin joskus opiskelijana asuessani siellä. Se tuntuu samalla vähän lannistavalta, kun tajuan, että sitä tilaa ei oikeasti enää voi tavoittaa, se on mielentila nimenomaan. Jokin vapauden ja luovuuden tila, kaikki on mahdollista -tila. Pakopaikka, en tiedä, ehkä sekin.

    1. Laura: saattaa olla että olisi ollut parempi sanoa lepopaikka. Tai semmoinen kiva juttu joka tulee mieleen vaikka silloin kun vaikeaa. Tai jonka voi ottaa esiin kuin hyvän kirjan, hengähtää hetken muissa maailmoissa.
      Minun on jotenkin lohdullista ajatella sitä miltä minusta tuntui Japanissa ja sitä kauneutta mitä näin siellä. Ihan kuin heittäisi lämpimän peiton päälleen.

  3. englanti, ehdottomasti. minulla on ihan kritiikitön innostus ja humahduksen kaltainen rakkaus siihen paikkaan. missään muualla ventovieraat eivät hae katsettani ja hymyile. spontaanisti, lämpimästi, myötätuntoisesti, uteliaasti – kuin meillä olisi yhteinen salaisuus. eikä ole tavatonta, että vieras tarjoaa suojaa sateenvarjonsa alla, jos ollaan menossa samaan suuntaan. sataa ja tuuleekin taas niin pirusti, jalkapallossa ei kulje ja hallitus nyt on aina mitä on. sateinen, tuulenpuuskainen ja myrskyinen britannia on raikkaampi, tunnelmallisempi ja hillittömämpi kuin mikään muu tuntemani paikka. samalla se on maa, joka herättää halun hyvään.

    1. meri: arvasin että Englanti. Kaikki tuo mitä kerrot on juuri sitä mikä herättä halun hyvään. Nyt en voi väittää etteikö myös omassa arjessani ja kotikaupungissanikin saisi välähdyksiä tästä samasta sillä kyllä, onneksi täällä voi kokea tällaisia minihumahduksia.
      En haaveile Japanista sillä tavalla että oi kun voisin muuttaa sinne. Ei ei. Minusta on vaan aivan ihana tietää että siellä kaukana on maa johon olen saanut hiukan tutustua ja johon varmaan saan vielä enemmän tutustua, ja joka tekee minulle kokonaisvaltaisesti hyvän olon. Se on hiukan ihmeellistä.

  4. Minulla ei ole mitään maantieteellistä pako- tai lepopaikkaa. Luulen, että minun pakopaikkani on valokuva. Vaikka se alkaa hiljakseen määrittyä myös työnä. Sitä on vaikeaa sanoittaa, mutta silloin, kun teen valokuvaa, koen suunnatonta vapautta.

    1. Marja: tämän ymmärrän täysin ja olen sen itsekin kokenut,vaikka tällä hetkellä elämässäni en puuhaa niin paljon kuvien kanssa kuin joskus. Isäni vanhojen negojen skannaaminen on ollut yksi tällainen juttu. Kuin lähtisi jonnekin kauas. Keskittymistä, ajatuksia, muu jää ulkopuolelle.
      Niin ja kiitos kun jätit tämän kommentin. Tajusin että sinulla on uusi blogi. Se vaikuttaa todella mielenkiintoiselta!

  5. Mulle monista kaupungeista ja maista on jäänyt aina se aivan omanlaisensa tunnelma ja muistot mieleen, kaikki omalla tavallaan kauniita. Juuri nyt olen Hong Kongissa ja myöhemmin projisoin ja hahmotan sitten nämä kokemukset jonkinlaisiksi muistoiksi itselleni. Vielä on liian aikaista summata oikein mitään itselleen 😀

    Jos en ole matkoilla niin rakastan kyllä kovasti sitä ”tilaa” mikä syntyy kun kotona rauhassa käperryn sohvannurkkaan torkkupeiton mutkaan, toisessa kädessä hyvä kirja, toisessa höyryävää teetä ja ikkunalla palamassa kynttilä. Siinä hetkessä on mulle jotain niin hengästyttävän todellista, joka on helppo tavoittaa melkein milloin vaan.

    1. Anna: muiden kommentteja lukiessa tulee omasta elämästä mieleen muita näitä hetkiä. Hiljaisuudessa venyttely, oman kehonsa tunteminen, rauha mielessä kun kääntyy sisäänpäin. Olen ollut niin hätähousuinen ihminen etten ole uskonut sen ”toimivan” minulla. Toimii kuitenkin, ja olen oppinut paremmin malttamaan, räjähtämään vähemmän, keskittymään.

  6. Minulla yksi sellainen on museo Kiasma. Edesmennyt ystäväni sanoi että se on hänen kirkkonsa. Olen sen häneltä ”perinyt” ja luulen että hän olisi siitä mielissään. Kävin siellä joku aika sitten…jokin rauha taas laskeutui ja vaikka oli ikävä, oli hyvä olla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s