Haluan kertoa

IMG_2011_03_12_0769

Haluan vain kertoa että

  • puissa on silmuja.
  • minulla on todella ihania ystäviä. Emme voi nähdä usein, mutta tiedän että he ovat.
  • olemme vanhempina tehneet pari fiksua päätöstä viime aikoina, vaikkei aina tunnu siltä että se olisi ylipäätään mahdollista, tai että ylipäätään vanhempana olossa olisi mitään suurempaa järkeä tai riemua.
  • tottumus todellakin on toinen luonto. Kun nousen, avaan suuren ikkunan, venyttelen sen edessä, hiljennyn. Ei tarvitse erikseen miettiä haluanko, vaan joka aamu teen sen tai voin huonosti joka tavalla.
  • tyyneyttä voi oppia ja lisätä tietoisesti. Sen harjoittaminen ruokkii itseään. On ihmeellistä huomata voivansa olla kuin tyyni järvenpinta vaikka tuulee ja salamoi.Se ei ole tilanteesta karkaamista tai tosiasioiden kieltämistä, se on niihin suhtautumista.
  • olen alkanut taas käyttää mekkoja. Tuli sellainen olo. Oikein semmoisia Kylli-täti -kaapuja ja sitten sellaisia toisenlaisia. Ei kummiskaan liian hienoja eikä sieviä.
  • ompelu kiinnostaa taas ihan kamalasti. Se ikivanha ajatukseni siitä että tekisi kaiken tai melkein itse…(eikä sitten kuitenkaan tee kuin sukat jalkaansa ja topin joka kinnaa kainaloista tai kiertää saumoista.)
  • olen näemmä lakannut ottamasta valokuvia oikealla kameralla. Joskus käy niin, eikä se ole kovin vakavaa. Tuskin lopullistakaan.
Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Haluan kertoa

  1. Hauska kirjoitus. Minä olen tehnyt ihan itse päätöksen, etten tuhlaa kallista aikaa toisten blogien lukemisiin enkä niiden kommentointiin. Mutta tässä sitä ollaan. Istutaan vaan (vaikka olis tuhat tehtävää muualla) ja kirjoitellaan vaan (vaikka olis pakko jo nousta ja häipyä tekemisilleen). Voih! Päättäväisyyteni on surkeaa lajia. Mutta toisaalta: En kadu. On mukavaa saada vapaasti kulkea avaruudessa ja lukea ja kirjoittaa, ihan mitä haluaa. Itse asiassa se on ihanaa!

  2. kati

    etsin tuota tyyneyttä ja aina joskus saavutankin sen, mutta useimmiten en. minua auttaa, jos katson jotakin japanilaista, oli se sitten leffa tai dokkari tai joku kuva talosta tai puutarhasta. saan voimaa ja tyyneyttä siitä, että edes japanilaisella on aina tuntosarvet esillä, kun hän luovii kohteliaisuusperiaatteiden mukaan sosiaalisessa viidakossa. tämä järjestelmä ei romahda pahimmassa katastrofissakaan. on jotenkin ihmeellistä, että siellä ei tunneta käsitettä, että minä ensin. jokainen ymmärtää, että kyynärpäätaktiikalla ei pitkälle selviä. ei auta riehua.

    meri

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s