Ohoi

IMG_20170421_201949

Luin kirjan. Se oli kirjoitettu niin hirveästä aiheesta ja niin hirveän hyvin että hirvitti. Enimmäkseen luen nykyään muuta kuin romaaneja. En oikein osaa juuri nyt juttuja jotka eivät ole totta. Olen totuutta etsivä tosikko.

Mieheni äänestää huomenna. Hänen suosikkinsa ei ole minun suosikkini, mutta näissä vaaleissa minulla ei ole sanan sijaa. Tulos jännittää ja kiinnostaa silti kovasti.

Esikoiseni täytti eilen 18. Se on minusta enimmäkseen hämmentävää. Hänestä itsestään se on hiukan kiusallista, sillä hän ei suuremmin haluaisi tulla aikuiseksi. Meidän maailmamme on kova ja julma ja tyhmä. Puhumme paljon siitä miten se voisi olla erilainen, mutta kuulostan omastakin mielestäni kornilta koska en oikein osaa todistaa olevani oikeassa. Kahdeksantoistavuotiaita on monenlaisia. Rakastan omaani ja tuen häntä jatkossakin ihan kaikessa missä tarvitaan. Monessa tarvitaan.

Olin taas paastolla, vain neljä päivää tällä kertaa. Puristien mielestä tällainen ei ole oikea paasto, mutta paskat siitä. Neljä, viisi päivää vihannesmehuilla ja vedellä tekee minulle ihmeitä monella tasolla. Päätään nostaneet nivelkivut ovat taas poissa, kasvojen iho ja silmät kirkkaat, vatsa litteä ja hiljainen. Mieli tasainen, rauha päässä.

Olen ommellut viime päivien aikana viidet housut (yhdellä ja samalla kaavalla), kaksi mekkoa, kolme paitaa, yhden topin. Jälki paranee vähitellen. Opin tekemällä. Asiat ovat muuttuneet siitä kun peruskoulun käsityötunnilla surautin (vahingossa) ompelukoneella opettajan sormen läpi.

 

 

Mainokset

11 kommenttia artikkeliin ”Ohoi

  1. Onnittelut pojallesi! Ymmärrän tuon huolen tunteen kasvaa aikuiseksi tässä maailmassa. Tai sen tunteen kun lapset vaan muuttuvat isoiksi liian nopeasti. Rakastaminen ja huolehtiminen ei lopu koskaan. Kuulostat todella energiseltä…paastot ja ompelukset…Erilaisista ihmisistä kertovat kirjat ovat mielenkiintoisia. En yleensä politiikasta ymmärrä mutta Amerikan viimeiset presidentin vaalit ja nyt Ranskan, saivat minut kiinnostumaan asioista. Niin ja se Kanadan pääministeri;-) Noh, pieni paasto taitaisi tehdä hyvää minunkin päälle……

    1. Anne, olen energinen, ihan totta. Tuntuu että pääsen koko ajan lähemmäksi niitä asioita jotka tuovat minulle energiaa. Tai väärin sanottu oikeastaan: pikemminkin että osaan ja uskallan tehdä juuri niitä asioita jotka tekevät minulle hyvää – pieniä sivupolkuja lukuunottamatta.
      En tiedä ymmärränkö sinänsä politiikasta koska en koskaan malta ottaa selville kaikkea ja annan tunteiden vaikuttaa mielipiteisiini. Mutta sen sanon että Ranskan tilanne kiinnostaa ja huoletta aidosti, monesta syystä.

  2. Kiinnostaisi nähdä kuvia ompeluksistasi! Ompelukone ja minä emme toistaiseksi ole ystäviä, mutta jos oikein hyvänmalliset pöksykaavat löytyisi niin ehkäpä kapine pääsisi arestista.

    1. Marja, mulla on insta-tili katiavironviolet jossa on jonkun verran ompeluksia. Ehkä laitan tännekin joskus.
      Noi housut on Lotta Jansdotterin kirjasta joka on täynnä hyvin yksinkertaisia vaatteita. Nääkin on sellaiset pussihousut, kuminauha vyötäröllä, ei mitään kummaa. Suosittelen kirjaa, tiedän että se on suomeksikin mutten tiedä nimeä.

  3. Mulla on sama ollut jo joitain vuosia; pitää saada lukea sellaista joka on totta. Kaikki kuviteltu muistuttaa minua koko ajan siitä, että se on kuviteltua, silloinkin kun voisi olla totta.
    Sellainen kuvittelu minua tökkii erityisesti, kun kirjailija asettautuu jonkun tunnetun henkilön nahkoihin – eikä teos siis ole elämäkerta vaan kaunokirjallinen. Sellaista saattaa olla hauska kirjoittaa, muttei lukea.

    18. Hurjaa. Ja hurjasti onnea!

    1. Liivia: olen lukenut kovasti monenlaisia ”elämäntaito-oppaita” (niissäkin ON hyviä, ei mitää Coelhoa:)) ja teoksia shiatsusta ja zeniläisistä munkeista jne. Kehon ja mielen yhteys ylipäätään kiinnostaa minua.

      18 on paljon mutta ihan vähän myös. Huomaan miten erilainen elämä pojallani on verrattuna siihen millaista minulla oli kun olin 18.

  4. Tuo viimeinen kappale. Totta, tuttua. Muutos. Teen parhaillaan pienimuotoista valokuvataiteellista lopputyötä, ja kovin kaukaiselta tuntuvat ne ajat, kun koulussa sain kuviksesta kutosen.

    1. Marja: lopputyö, oi kun hienoa! Ei saisi koskaan antaa joidenkin koulunumeroiden määrittää tai arvottaa yhtään mitään. Ihmiset muuttuvat, kehittyvät, oppivat, aika usein vasta muualla kuin koulussa. Sitä paitsi ne ovat vain joidenkin ihmisten arvostelmia ja mielipiteitä ne koulunumerot.

  5. Onnea 18 vuotiaalle, myös äidille! Hämmentää ajan kulku, täällä juhlitaan pian lakkiaisia, en oikein tajua.

    Ompelukset, onnea niistäkin! Mua odottaa pino ommeltavaa, mutten vaan saa aikaiseksi… Kauhea homma kaivaa ompelukone ja saumuri esiin ja valloitaa keittiönpöytä, sitten taas kohta raivata pois. Joo tiedän, tekosyy. Kun saa tekemisen vimman päälle, ei haittaa esiin kaivamiset, ei pois raivaamiset. Ehkä vielä.

    1. Heh, ihmettelen että miten voit olla irti niistä ompeluksista? Mää taas en malta olla tekemättä jos mulla on kangas. Hyvää ompelupaikkaa ei ole, mutta onneksi ymmärtäväinen perhe.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s