Kun on kuuma ja kuu lopussa

P8181466.JPGTöistä palatessa bussissa on järkyttävän kuuma. Ilmastointia ei ole tai kuski ei osaa panna sitä päälle. Ajattelen Japanin kuumaa, Kioton kiehuvaa kattilaa, tietenkin selviän Brysselin kuumassa. Pitää vain istua aivan liikkumatta ja ajatella viilentäviä asioita. Sitäpaitsi kaikki menee ohi.

Viikonloppuna nukuin terassilla. Minusta on kiva maata siellä retkipatjalla makuupussissa, eikä ympäröivien talon ihmiset tajua että joku siellä uinuu. Kaikki on hyvin siihen asti kun aamulennot liippaavat läheltä pääni yli.

Mieheni kanssa laskimme että televisiossa pyörii juuri nyt 9 erilaista laihdutustuotemainosta. Se on hilpeää kun miettii paljonko sellaiset varmaankin auttavat. Sitten niitä on laitettu mainostamaan joku joka on niin ohut että pelkään että se menee poikki kohta.

Vanhempi poika kirjoittaa ylioppilaaksi tänä keväänä. Suurin osa kokeista on ensi viikolla ja sitä seuraavalla. Ennen kuun loppua tiedämme jo tulokset. Olen aivan hyytävän ylpeä hänestä, sillä hän on ylittänyt itsensä tuhannesti. To cut the long story short: näyttää siltä että hän on löytänyt tiensä ja sitä hän lähtee kulkemaan syksyllä. En melkein usko tätä, olen niin onnellinen hänen puolestaan. Huomenna hän lintsaa elämänsä eka kerran koulusta. Annoin luvan, oikein rohkaisin. Tätäkin on harjoiteltava kun on niin (liian) velvollisuudentuntoinen.

Oletteko muuten koskaan miettineet miksi oletusarvona on että ihminen juo alkoholia ellei ole alaikäinen, raskaana tai autolla? Miksi tulee haloo ja kuulustelu ja ihmettely jos kieltäytyy? Miksi kysytään ”mikset juo”, muttei melkein koskaan ”miksi muuten juot”? Niin ja miksi sanotaan että ”juo nyt vaan, ota edes yksi” jos juuri on sanonut ei? Tätä ja paljon muuta aiheeseen liittyvää olen miettinyt ja koska nyt muutenkin tykkään tehdä toisin kuin muut, olen juonut vettä, mehua ja limsaa pari kuukautta. Ei nyt ihan aamusta iltaan, mutta ymmärrätte siis. Tähän asti kaikki mitä tunnen ja koen on erittäin positiivista – paitsi joidenkin reaktiot. Mutta se on luonnollisesti eniten heidän ongelmansa.

Advertisements

12 kommenttia artikkeliin ”Kun on kuuma ja kuu lopussa

  1. 28 vuotta enkä koskaan ole humalassa ollut, tuskin edes maistanut. Kerran Pariisissa otin huikan valkoviiniä kun eteläamerikkalainen käsityöläinen sitä tarjosi enkä osannut sanoa ei kohteliaasti (en puhu ranskaa tai espanjaa kuin sen verran, että sain sanottua olevani taiteilija, josta mies niin ilostui että kävi hakemassa takahuoneesta pullollisen ja halusi nostaa maljan taiteilijoille). Pahaa oli.
    Nuorempana Suomessa joutui jatkuvasti selittämään, mutta viimevuosina olen ihmeellisesti päässyt helpolla kyselyiden suhteen. Tai ehkä olen vain niin sinut juomattomuuteni kanssa etten jaksa mitään kommentteja edes enää huomata.

  2. kati tämä kirjoitus, varsinkin poikasi osuus siinä, onnellistutti minua. ja sitten tuota ’toisin kuin muut’ -kohtaa tarvitsen just nyt. siksi haluan omistaa talvilapsikirjoitukseni sulle.

  3. Kiinnostavaa että tuo ”selityksen velkaa” tai ”ympäristön paine” tematiikka tulee sinulla usein täällä esille. Itse en muista pahemmin joutuneeni selittämään tekojani tai valintojani kenellekään tai tuntenut joutuneeni sellaisen paineen alaiseksi. Tai sitten en kiinnitä asiaan huomiota.

    Olen ollut juomattakin sattumoisin reilut toistakymmentä vuotta – sillä ei ollut minuun mitään vaikutusta. Minusta vaan on hauskempaa ottaa lasillinen, pari silloin jos/kun huvittaa. En ole joutunut näitäkään asioita selittelemään. Minä tykkään tehdä niin kuin milloinkin parhaaksi näen oli se sitten samoin tai toisin kuin muut. En tykkää juoda vettä, mehua tai limsaa.

  4. Tarkoitatko minua ?

    Ennen kommenttilaatikoissa saattoi keskustella, eriävistäkin näkökulmista. Lupaan olla kommentoimatta tästä lähin.

  5. sari, tarkoitin itsenäni sillä kyllä, ihan varmasti toistan itseäni täällä ja sama tematiikka tulee koko ajan esiin koska nyt satun olemaan minä. Ja tarkoitin sinua, koska kommenteissasi yleensä aina on se vivahde että teet mitä lystäät, et selittele tai välitä muiden mielipiteistä jne. Mikä on tietysti aivan OK ja hyvä sinulle! Mutta minulla on omat ongelmani, omat asiani joiden kanssa teen töitä, omat totuuteni ja vaikka niistä lukeminen saattaa ärsyttää ja väsyttää niin ne ovat kuitenkin totta ja minä itse olen ainut asiantuntija omien tuntojeni suhteen. Eli (tähän kirjoitukseen liittyen) jos minulle tyrkytetään alkoholia kieltäytymisestäni huolimatta niin sillä tavalla se nyt vaan on. Kai se vika on minussa kun annan sen häiritä.

    Eli keskustella voin, olisin toivonutkin että joku osaisi vaikka kertoa miten vastata törppöihin tyrkytyksiin (koska olen aivan varma että sitä ainakin suomalaisten parissa tapahtuu muillekin). Ärsyynnyin hiukan kommentistasi koska minusta tuntui että se oli kuin huitaisu märällä pyyhkeellä. En oikein osaa ottaa sitä keskustelunavauksena. Vika on varmasti minussa. Olen aika herkkä ja ylireagoin melkein kaikkeen. Jos kommentoija ikäänkuin kyseenalaistaa sanomiseni ja toteaa vaan ettei hän kyllä koskaan jne., niin minun on kauhean vaikea keksiä siihen mitään sanottavaa. En välittäisi alkaa selittelemään – koska en todellakaan ole sitä velkaa kenellekään.

    Sinänsä tässä blogin pidossa ei ole vuosiin ollut mitään suurempaa järkeä. Nytkin olisi lattioita luututtavana.

  6. Hieno juttu, että poikasi on löytänyt polun, jota lähteä kulkemaan! Kyllä tuo pakollisen koulutien päättyminen vaan aikamoinen taitekohta on enkä olenkaan ihmettele, että joskus se jatkovaiheen keksiminen ei ole nuorelle niin itsestään selvää.

    Tuohon alkoholin tuputtamiseen sitten. Aina välillä siihen törmää ja mulla on siihen kaksi strategiaa. Jos aavistan, että tuputtaja ja muu porukka on niin törppöä, että asiasta joutuisi pitempään vääntämään otan vaan sen tarjotun lasin ja jätän sen sitten juomatta. Jos arvelen, että toivoa viestin perille menemisestä on, vastaan tuputukseen ”ei kiitoksen” lisäksi sanomalla ”ei tehdä tästä ny numeroo” ja naurahdan päälle toivoen, että vastapuoli on Nopolansa lukenut. Tämä viimeinen tietysti vaan suomalaiskontekstissa, mutta täytyy myöntää, etten kyllä muunmaalaisten kanssa ole tähän tuputtamisongelmaan törmännytkään.

    Itse muuten tykkään täällä kesäterassilla tilata semmoisen juoman kuin La Chose – oletko siihen törmännyt? Greippimehua ja tonicia. Kun ekan kerran näin sen juomalistalla, ajattelin, että kuulostaa niin omituiselta, että täytyy kokeilla. Itselleni yllätykseksi juoma maistuikin aika virkistävälle.

  7. Lempi, mitä tulee poikaan niin en uskalla huokaista ihan vielä vaikka suunta edes on selvä. On siinä toki vielä paljon kaikkea. Itse en ole koskaan tiennyt mitä haluan ja sen kyllä huomaa….tai sanotaan että ainakaan tuossa iässä ei ollut pienintäkään ajatusta.

    Huomaan nyt että niinpä niin, suomalaisia ne tuputtajat ovat totta tosiaan olleet.
    Kiitti La Chose -vinkistä. Tuommoisia tai melkein kotonakin tykkään sekoitella.

  8. kati

    image-lehdessä on juttu, jonka kirjoittaja hemingwayn novellista inspiroituneena kertoo elämäntarinansa vain kuudella sanalla. hänen kuusi sanaansa ovat: ”vaikeinta oli tutustua itseensä ja muihin.”

    yritän itse keksiä ne sanat ja haastan sinutkin kuuden sanan elämänkertaan. aikaa on koko kesä.

    meri

    1. Meri, nyt on hieno haste! Otan sen mielelläni vastaan. Aion kysyä heinäkuussa äidiltäkin että mitä hän sanoisi. Täyttää 80 lauantaina ja tietää hänkin jotakin elämästä.
      Mutta onpa tämä vaikea. Huomaan sen heti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s