Anssi

Ensimmäisessä oikeassa työpaikassani eräässä mainostoimistossa oli työkaveri nimeltä Anssi. Olin 17-vuotias, hän oli jotain 55, eli minun mittarillani toinen jalka haudassa. Tavallaan olikin, koska hänellä oli jo ollut yksi aika paha sydänkohtaus.

Anssi käytti töissä aina ruudullista flanellipaitaa, leveävakoisia sammareita ja aamutossuja. Hänellä oli parta, joka oli sympaattisesti alkanut harmaantua. Jos tiedätte miltä näyttää Hayao Miyazaki, niin tiedätte miltä näytti Anssi. Anssin työhuone oli täynnä kyniä, siveltimiä, papereita, liimoja, värejä, filminpätkiä, lehtileikkeitä ja työpöydän alalaatikossa lukon takana kirjeitä joista ei moni tiennyt.

Anssi kertoi kirjeistä minulle. Ne oli naiselta, joka ei suinkaan ollut hänen vaimonsa. Enempää hän ei suhteesta kertonut enkä kysynyt. Sen sijaan hän näytti yhtä kirjettä joka oli suljetussa kirjekuoressa, ja jossa oli päällä tuon naisen nimi ja osoite. Ideana oli, että jos tulee toinen sydänkohtaus ja käy heikosti, kirje pitäisi panna postiin. Tunsin olevani mukana salaliitossa ja nyökytin että hoidan homman ihan takuulla.

Ehdimme olla samassa työpaikassa pari vuotta. Anssi tuli joka aamu aikaisin, laittoi paksut villasukat ja aamutossut, keitti teevettä kattilassa. Kiehumista nopeuttaakseen hän painoi kantta kattilan päälle, ja piti pitkän luennon siitä miksi kikka toimii. Kaikki muut joivat kahvia ja polttivat tupakkaa (se oli työpaikoilla ylipäätään enemmän sääntö siihen aikaan, näin huomauttuksena nuorille lukijoilleni joiden silmät pyörivät nyt ehkä kuin onnenpyörät), minä ja Anssi juotiin sitä teetä. Hänellä oli monia lempilaatuja, joista kaikista hän osasi kertoa vaikka mitä. Hän harjoitti Taijia ja innosti minutkin mukaan kurssille.

Nyt on pakko myöntää etten muista kumpi lähti siitä työpaikasta ensin, minä vai hän. En tiedä mistä Anssi tuli tänään mieleeni, mutta kahden tunnin juoksun aikana tulee kaikenlaista. Mielessäni kiitän tästä tuttavuudesta. Kilttejä, auttavaisia ja ystävällisiä ihmisiä ei ole liiaksi asti. Ja ne kirjeet alalaatikossa ovat kutkuttaneet mielikuvitustani vuosikaupalla.

 

Mainokset

9 kommenttia artikkeliin ”Anssi

  1. Voi että, nyt jäi palava tarve tietää, mitä Anssille tapahtui. Oletko koskaan yrittänyt selvittää hänen seuraavia käänteitään?

  2. Anna, en ole yrittänyt. En oikeastaan tee sillä tiedolla mitään. Jotenkin mielessäni on että olisin jossakin vaiheessa kuullut että Anssi on kuollut (todennnäköistä, sillä olisi nyt jo n 90) mutten ole varma.

  3. Eikä! Niin ihanan sympaattinen kirjoitus. Ihanaa, että Anssi vihki sinut salaisuuteensa ja että sait tutustua häneen. Jotenkin tuntuu, että nykyaika siivoaa tuollaiset aamutossuissa köpöttelevät Anssit pois työpaikoilta. Tämä tehokkuus ja digi ja mobiilityöskeltely.
    Työpaikoillanikin tarvittaisiin omituisia kellareita joissa seikkailla ja nuhjaantuneita sohvia, joilla juoda teetä ja jutustella anssien ja pirkkojen kanssa.
    Hyvää isänpäivän iltaa. Instan kuva oli tyylikäs ja tunnelmallinen.

    1. ElinaA, muistan että jo silloin (vaikka tekniikka oli tosi väjissä!) moni vähän naureskeli Anssille ja hänen työtavoilleen. Mutta hänellä oli ehdottomat vahvuutensa, vaikka saattoi olla aika hidas jne.
      Olen miettinyt sitäkin että nykyään jos tuommoinen 17-vuotias tyttö kaveeraa yli viisikymppisen mieskollegan kanssa niin katsottaisiin ehkä pahalla. Tai siis että nykyään monessa mielessä pitää olla niin hiton varovainen ja heti on seksuaalista häirintää jos sanotaan että onpa sulla tänään nätti mekko.
      Kyllä meilläkin silloin ajoittain oli varmaan töissä kiire, mutta aika paljon siellä justiin istuttiin ja juteltiin ihan muusta kuin työstä. Tajuan ettei se pitkän päälle vetele eikä sekään firma ole vuosikausiin ollut pystyssä, mutta mielenterveydelle on niin tärkeitä kaikki tuollaiset kohtaamiset ja keskustelut. Ylipäätään eri ikäisten ihmisten pitäisi kommunikoida enemmän keskenään.
      Kiitos kuvakehuista. Minusta tuntuu että katson isää silmiin kun katson hänen kameransa linssiin.

  4. Mielenkiintoinen tarina! Mun mielestä on mahtavaa että työpaikoilla eri-ikäiset ihmiset tutustuvat ja viettävät aikaa keskenään. Olen aina jostain syystä tullut tosi hyvin toimeen itseäni huomattavasti vanhempien kollegoiden kanssa. Ihailen heitä ja sitä elämänkokemuksen mukanaan tuomaan viisautta mikä heistä huokuu. Ja on heillä usein juurikin niitä hyviä tarinoita kerrottavana.

    Ekassa kunnon työpaikassani alle parikymppisenä minulla oli kollegana eräs yli 60-vuotias rouva, joka oli niin elegantti ja hänen olemuksestaan sekä luonteestaan huokui sellainen elämän ilo ja pilke silmäkulmassa. Hän suhtautui elämään niin leikkisästi, samalla kantaen yllään tyylikästä jakkupukua ja huulipunaa, joka hänellä oli aina työpöydällä. Vietimme joskus aikaa yhdessä töiden ulkopuolellakin. Olen niin kiitollinen että sain tutustua häneen ja oppia niin monia merkittäviä asioita olemisesta ja elämisestä 🙂

    1. Anna, minä myös olen aina tullut hyvin toimeen itseäni vanhempien kanssa. Nyt kuitenkin kun olen itse 50 (en kuitenkaan vanha:)) niin huomaan että tulen hienosti toimeen esim. nuorten harjoittelijoiden kanssa.

  5. Oih, sydäntäsärkevän romanttista! En voi olla miettimättä, saiko tämä mainittu rouva koskaan tietää mitä kirjeessä sanottiin. Ihan hirveää, jos ei.

    1. Pieta, olen miettinyt mitä kirjeessä oli. Anssi ei millään tapaa vaikuttanut ”naistenmieheltä” ja oikeastaan uskon että hänellä on saattanut olla esim tosi syvä ystävyyssuhde sen naisen kanssa. Tai mistä minä tiedän vaikka olisivat olleet vain kirjekavereita, mutta naisesta oli ehkä tullut tosi tärkeä.

  6. kati

    tykkäsin kirjoituksesta aivan hurjasti, vaikka se paikoin särki sydämeni. anssi-tarina oli hätkähdyttävä, ihana ja vähän surullinenkin. pääosin ehkä ihana, sillä kahden ihmisen henkilögalleria imaisi mukaansa. ajasta ja etäisyydestä huolimatta kati ja anssi tulevat lähelle, ymmärrettäviksi ja uskottavasti raapivat itsensä elämässään … johonkin suuntaan, kuka sen sanoo, että aina pitäisi mennä eteenpäin.

    on sekin mahdollista, että jos olisi itse anssina tai katina, juonikuvion kokisi aivan toisin. joka tapauksessa hienosti kirjoitat pohdittavaa kaikille, joilla on joskus tekemistä tunteiden – omiensa tai muiden – kanssa.

    meri

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s