Koska rakastan itseäni

En usko että kukaan toivoo itselleen pahaa oloa, tauteja tai raihnaisuutta. Silti kauhean monet elävät niin ettei oikein muuta voi odottaa.  He ovat ihan käsittämättömän kaukana oman itsensä ulkopuolella. Näille ihmisille vain ”tapahtuu” asioita. Kehon normaalitkin reaktiot luetaan sairauden oireiksi. Aina kun joku valittaa minulle kipujaan ja rajoituksiaan tekee mieli kysyä ”mitä olet tehnyt tämän estämiseksi” tai ”oletko ajatellut miten tilaa voisi itse auttaa?”. Joskus kysyn, mutta harvemmin, sillä se katsotaan helposti arvosteluksi, hyökkäykseksi, tyrkyttämiseksi tai jeesusteluksi.

Noudatan itse tätä, mikäli joku haluaa tietää: venyttelen aivan joka päivä. Ensimmäisen kerran yleensä aamulla. Liikun jollakin tavoin useimpina päivinä viikosta. Kävelen niin usein kuin mahdollista. Käytän portaita. Uskon siihen että jos pidän itseni liikkeessä, ei ainakaan yhtäkkisesti tule päivää, jolloin olisin jämähtänyt kankeaksi. Miksikö pitäisi olla notkea? Siksi, että havaintoni mukaan mieli on aivan yhtä joustava kuin kehokin. Ottakaa oikein: en tarkoita notkeudella sirkuksen akrobaattitemppuja, en aja sitä että jalat pitää pystyä laittamaan niskan taakse. Ehkä pikemminkin on kyse ketteryydestä. Jos vain mahdollista, katsokaa miten liikkuu vaikka vanha japanilainen.

Kuvittelin aika kauan että punaviini rentouttaa minua. Luulin jopa saavani jumalallisen älykkäitä oivalluksia sen avulla. Joskus tuossa viime pääsiäisen paikkeilla päätin olla jonkun aikaa täysin ilman alkoholia, ja kappas, nyt siitä on suunnilleen 7 kuukautta, enkä ole sekunnin vertaa kaivannut mitään. Melkoinen määrä lisäenergiaa ja voimia ja ideoita ja itseluottamusta ja hyvää mieltä ja parempaa terveyttä ja, ja, ja on seurannut. En usko että teen paluuta entiseen, koska aina kirkas pää on aika hieno juttu. Pienikin määrä alkoholia aiheuttaa monelle (me included, tajusin vasta jokunen kuukausi sitten) alakuloa, vetämättömyyttä – ja monenmoista muuta tarpeetonta. Suosittelen, mutten saarnaa. Itse se on keksittävä.

 

Mainokset

7 kommenttia artikkeliin ”Koska rakastan itseäni

  1. Taas totta joka sana, niinkuin aina. Ei mitaan kiisteltavaa tai sen kummemmin kommentoitavaa… mutta kun kerta pidan omasta aanestani niin tammosen lisaisin: Kun joku vuosi tassa koitin saada itseeni ihan oikeesti hyvaan kuntoon oikein personal trainerin avustuksella, niin taa kyseinen traineri totes mun leuanvetojenvastaiseen mutinaan etta ikaantyessa ois hyva pitaa semmosta kuntotasoa mittarina etta aina pystyis oman painonsa esim raahaamaan puhelimeen jos kaatuu kotona jne jne. En ollut sita ikina noin konkreettisen kaytannollisesti miettinyt! Mutta ois hyva miettia….

  2. Karoliina, oikein hyvin sopii käyttää omaa ääntään, tervetuloa vaikka vaan sanomaan että morjes, minä luin!
    Toi on OIKEIN hyvä pointti toi itsensä raahaaminen. Kaikenlaista kuulee sieltä täältä, sattuu ja tapahtuu…palautuminenkin erilaisista onnettomuuksista, vaikka olisi vaan nilkan nyrjähdys tapahtuu nopeammin jos lähtökohta ei ole aivan romu.

  3. Ihan totta! Heh, naurahdin tuolle viinistelylle. Yritin aloittaa viinien maistelun näin aikuisikään ehtineenä mutta eihän siitä oikein mitään tullut. Kamalilta maistuivat kaikki ja hyvin tulee toimeen ilmankin. Ehkä silti joskus tulee vielä jokin kiva viini vastaan mutta enpä taida sitä ehdoin tahdoin enää etsiä.

    1. Pieta: olen juonut elämässäni ihan tarpeeksi viiniä. Se on ollut kivaa mutten tarvitse sitä enää mihinkään. JOs taas joskus tarvitsen ja haluan, niin sitten juon.

  4. Kiitos taas Kati! Tästä kirjoituksesta sain valtavasti ajattelemisen aihetta. Kevään ja kesän jatkunut innostava jakso, jolloin erityisen paljon harjoittelin pitämään huolta itsestäni, katkesi syksyllä kun elämä näytti nurjaa puoltaan. Äitini sairastui vakavasti ja olemme hoitaneet häntä vuorokauden ympäri. Itsestä huolehtiminen on jäänyt tämän kaiken jalkoihin, vaikka tietenkin koko ajan olisi pitänyt huolehtia myös omasta hyvinvoinnista. Nyt muistan taas, kiitos sinun!
    -Malla

    1. Malla, kun tulee vaiketa aikoja (ja tuleehan niitä) olisi varmaan kaikista tärkeintä huolehtia itsestään. Vaan sepä ei käy tuosta vaan. Meillä on ollut lapsiin liittyen paljon huolta ja murhetta ja olen päättänyt että silloin kun en muuten jaksa itseästäni pitää huolta, pidän ainakin päästäni huolen ja pyrin mahdollisuuksien mukaan edes nukkumaan tarpeeksi.
      Mielestäni äitiäsi hoitaessasi hoidat itseäsikin. Olet siinä hirvittävän arvokkaassa tehtävässä. Hyvyys ja hoitaminen hoitaa myös antajaa ja kasvattaa hyvää sinussa. Sitten kun taas ehdit ja jaksat, voit keskittyä toisella tavalla itseesikin. Uskon myös, että ellei sinulla edes keväällä ja kesällä olisi ollut tuota kuvaamaasi innostavaa jaksoa, voisi olla ettei sinulla nyt olisikaan energiaa ja kykyä hoitaa äitiäsi.

      1. Miten ihmeessä sä aina löydätkin oikeat sanat ❤️, kiitos!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s