Haikeilee

Nyt on sellainen aika käsillä että retiisit ovat jo alkaneet kasvaa terassillamme, kaula ei enää kaipaa huivia ympärilleen ja ihmisten silmät punottavat allergiasta.

Keväässä on aina eräänlainen haikeus mukana. En osaa sanoa mistä se johtuu. Olen yrittänyt pohtia mahtaako se johtua niistä muinaisista ajoista, kun olin vielä koulussa ja sitten se aina loppui kesän ajaksi? Minä nimittäin tykkäsin käydä koulua. Tai paremmin: tykkäsin käydä koulussa, kavereiden takia. Aina oli myös joku johon olin (vastakaiuttomasti) ihastunut, ja jonka haihtuminen koko kesän ajaksi tuntui pienikokoiselta maailmanlopulta.

Katson omia nuoriani. Siitä tietää että on kai hiukan vanha (no, vanhentunut ainakin), kun katselee omia lapsiaan salaa ja muistelee niitä pienenä ja pää täynnä huolta miettii mitä tulevaisuus näille kolleille tuo. Tämän lisäksi olen jäänyt (itselleni) kiinni siitä, että bussissa liikutun kun pieni tyttö uusissa kevätsukkahousuissaan nousee autoon ja saa maksaa omalla kortillaan matkan. Se menee hienosti, isä taputtaa olalle, tyttö kasvoi juuri viisi senttiä ja monta vuotta, ja bussin perällä on heille juuri sopiva kahden istuttava penkki.

 

Mainokset

6 kommenttia artikkeliin ”Haikeilee

  1. Keväässä on kyllä jotain erityistä. En itse yhdistä tätä aikaa kouluvuosiin, paitsi se toukokuun loppu. Silloin yhdistän! Varhaiset kouluvuodet olivat kyllä mielenkiintoista aikaa. Minäkin tykkäsin koulusta ja kavereistani siellä. Ja sit ne (vaihtuvat) ihastuksenkohteet!

    Ps. Olen tulossa lomailemaan Brysseliin kesäkuussa ja olen tosi innoissani. Olisi mahtavaa jos voisit vinkata mulle jotain upeita paikkoja siellä ( kahvilaa/puistoja/mitä vain)! 🙂

    1. Nonniin, jotain vinkkiä: en osaa oikein enää katsoa kaupunkiani turistin silmin kun olen asunut jo 11 vuotta täällä. Voisin ehkä vinkata vaikka alueita joista tykkään. Yksi on Châtelainin alue. Huomasin tällaisen http://www.smarksthespots.com/chatelain-market-brussels/ ja https://theculturetrip.com/europe/belgium/articles/the-best-things-to-see-and-do-in-chatelain-brussels/
      Rue Americainella, ihan lähellä, on Horta-museo jos art nouveau kiinostaa. Googlaile lisää!

      Sitten vähän toisella suunnalla vaikka Sainte Catherinen alue…sitten jos haluaa toisella suunnalla nähdä tämän meitin riemukaaren ja samalla kivan puiston, niin suunta Cinquantenaireen. Tai sitten Palais Royal ja sen puisto. Ihan lähellä esim Magritte -museo josta tykkään kovin. Lähellä myös Marolles -alue, paljon antiikkiliikkeitä ja jopa päivä pitkin katua makaava katukirppari (Place du Jeu de Balle, auki klo 6-14) . Marolles -alue on nyt senkin takia kiinnostava että siellä roikkuu suomalaiset Kaarina Kaikkosen paitateos http://www.finlande.be/public/default.aspx?contentid=373692&nodeid=37416&culture=fi-FI

      Tulee mieleen sitten jotain puistoja/metsikköjä mutta riippuu miten olette liikkeellä jne….Mutta sanoisin että rohkeasti muuallakin kuin sinne Grande Placelle…Bryssel on viehättävä, semmoinen Pariisin homssuinen pikkusisko.

  2. Keväässä on taikaa. Ja nykyään myös allergiaoireita…alkoivat näyttää Japanissa merkkejä, ryöstäytyi Englannissa käsistä ja nyt yritetään taas olla niiden yläpuolella.

    Esikoiseni pohti tänään kuka minusta on pitänyt pienenä huolta. Ymmärsin siinäkin, että paljon on opittu ja ymmärretty 3-vuotiaan ajatusmaailmaan verrattuna. Kohta hän kuitenkin on se, jota kevät jännittää kun tulee tauko koulusta ja arjesta ja ihastuksetkin vaihtuvat.

    1. Johanna, tämä on minulla ensimmäinen kevät vuosikausiin kun ei ole allegiaoireita! Mulla on oma arvaus mitä kaikesta se voisi johtua vaikka varma ei tietysti voi olla. Iloitsen vaan loppputuloksesta.
      3-vuotiaita pitäisi kuunnella useammin! Mulla ei ole enää kotona yhtään, mutta välillä bussissa kuulee iskemättömiä juttuja. Tosia, fiksuja ja liikuttaviakin kommentteja.

  3. Oi, kuinka mukavaa, että päivitit pitkästä aikaa! Haikeillaan, haikeillaan. Taitaa olla ikäkysymys 🙂

    1. Annikki, ihan takuulla on ikäkysymyskin. Eikä haikeilu ole missään nimessä mitään surullista, jos joku erehtyy niin luulemaan. PArhaimmillaan haikeilu on terapeuttista ja oikein kaunista. Oppii itsestäänkin, mikä ei ole koskaan pahitteeksi, kröhm.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s