Kolmesti elämisen vaivasta

Asia jota harjoittelen:

että lakkaisin vatvomasta tapahtumia etu- ja jälkikäteen. Otetaanpa esimerkki: olen menossa uuteen paikkaan tai johonkin tilaisuuteen/tapahtumaan, jonka kulkua en täysin tiedä etukäteen. Käyn läpi valtavan väsyttävän määrän ajatuksia kaikesta mahdollisesta. Analysoin puhki kaiken mitä saattaa tulla eteen tai sitten ei. Elän monet asiat kolmeen kertaan: etukäteen, varsinaisena tapahtumahetkenä ja vielä jälkikäteen. Jälkikäteen siis siltä kantilta että veivaan mahdollisesti ”pieleen” menneitä asioita ja soimaan itseäni jos liityn niihin jotenkin.

Tavallaan tämä on hyödyllinen ominaisuus. Juuri koskaan ei käy niin, etten olisi ottanut huomioon jotakin olennaista. Olen tarkistanut kaiken etukäteen ja tehnyt tarvittavat valmistelut, jos ajatellaan vaikka uuteen paikkaan menemistä tai jonkun kohteen löytämistä. Olen mm. kävellyt googlemapsin street view:n avulla erinäisiä Kyoton ja Tokyon katuja omassa olohuoneessani. Kun sitten sitten olen oikeasti paikanpäällä voin panna kartat kassiin. Tiedän ihan hyvin missä mikäkin on. Olenhan jo ”käynyt” siellä.

Olin hiljattain viikon shiatsuleirillä Montpellierin lähellä. Viikon aikana harjoittelin paitsi shiatsua niin aivan tietoisesti myös suhtautumistani siihen etten tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Se on minulle hankalaa, mutta sen on pakko muuttua. Enhän kuitenkaan voi kontrolloida tässä maailmassa juuri mitään, ja kaiken lisäksi asiat menevät yleensä aivan hienosti vaikka ne tulevatkin osittain yllätyksenä.

Tein ”kokeen”: mieleni teki alkaa heti saapumispäivänä kartoittaa miten pääsen viikon päästä 30 km:n päähän rautatieasemalle. Kenen kyydissä, onko halukkaita yhteistaksiin vai mitä keksitään. Päätin olla tekemättä mitään ja se oli minulle aika hankalaa. Neljännen päivän iltana näin ilmoitustaululla lapun jossa haettiin porukkaa yhteiskuljetukseen. Siinä oli jo kolme nimeä. Panin omani neljänneksi. Todella yksinkertaista. Olen jo hiukan oppinut luottamaan ja ottamaan rennommin tämän asian kanssa. Olen saanut huomata että minulla on valtava onni myötä melkein aina. Voin olla toki aistit auki ja ottaa vihjeitä vastaan, mutta minun ei tarvitse koko ajan aktiivisesti yrittää edistää asioita.

Saan usein nenilleni ja se onkin hyvä. Esimerkiksi näin: olen suunnitellut tarkasti etukäteen miten jonain tiettynä päivänä tulen tekemään jotain. Sitten tapahtuu jotain odottamatonta, jonka vuoksi kaikki peruuntuu tai muuttuu mahdottomaksi. Tilalle saattaa tulla jotain kiinnostavampaakin, mutta ei välttämättä. Minun suuret suunnitelmani vaan menevät mönkään. Silloin muistan taas että yhtä hyvin olisin voinut vain herätä tuona tiettynä päivänä vailla suurta suunnitelmaani ja katsoa voinko tehdä sen haluamani homman juuri sinä päivänä vai en. Ehkä sittenkin parempi siirtää. Ja kas, näin olisi säästynyt kauheasti aikaa ja energiaa, ja tietty pettymyksen tunne olisi jäänyt tulematta.

 

Mainokset

6 kommenttia artikkeliin ”Kolmesti elämisen vaivasta

  1. kati

    mussakin on halu tuohon vatvontaan. olen saanut vaivaan siedätyshoitoa. annokset ovat olleet suuria. siitä huolimatta jatkuvan muutoksen ja ennakoimattomuuden ihanuus ei ole minulle täysin avautunut.
    suhteeni etukäteissuunnittelemattomuuteen on edelleen kaksijakoinen. maailmanjärjestyksekseni riittää, ettei kalenterissa ole tapahtumia. mutta sitten jos menee liian kontrolloidusti, huomaan etsiväni äksöniä. jos ei muuta, niin tarkkailen vaikka sitä, onko työvalaisimen varren asento tarpeeksi hengittävä.

  2. Luin uudelleen oman kirjoitukseni ja huomaan että kohdallani on kyse muutakin kuin tarpeesta suunnitella etukäteen. Mullahan on piru vie tapana ajatella että jos MINÄ en tätä järjestä/ota hoitaakseni niin sitä ei tapahdu. Sitten ryhdyn toimenpiteisiin jotta asiat sujuisivat.

    Hahaa. Taisin saada itseni kiinni. Mulle siis näyttää olevan tärkeää että asiat menevät kuten minä itse haluan. Sen lisäksi kannan marttyyrin viittaa. ”Kukaan muu ei koskaan tee mitään, minun pitää kaikki hoitaa ja järjestää ja suunnitella…” . (Osittain ihan totta, mutta myös ei.)

  3. Argh! Tunnistan ja tunnustan! Tämä herättää auttamattomasti ajatuksen siitäkin, että nämä huonotkin päivät ja ajanjaksot voisivat olla helpompia, jos oppisin luottamaan. Ettei aina tarvitse osata, tehdä, suunnitella jne. Oih, nyt tuli kyllä oikea tankeställare tästä minulle, kiitos siitä!

  4. Pieta, kuten kirjoitin saan usein nenilleni, mutta onneksi olen jo aika monesti onnistunut luottamaan, ja huomaamaan että asiat menee hyvin vaikken olekaan ”ohjaksissa” koko ajan. Varmaan ne menee hyvin juuri sen takia…Hyvä jos sait ajattelemisen aihetta ja vielä paree jos tuli joku oivallus tai sellaisen alku.

  5. Tunnistan itseni, just parhaillaan vatvon meidän sunnuntain kutsuja, valvon öitä, mietin vaikka mitä mahdollisuuksia ja kuka pääsee kenenkin kyytiin. Olisinpa kuin mieheni, joka sanoo, että kyllä ne asiat sitten aikanaan järjestyy.

  6. Älyttömän hyvä teksti. Olen käynyt lukemassa monta kertaa. Ravistelee mua, kiitos siitä, muuta en nyt osaa sanoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s