En ole noin vuoteen juonut alkoholia. Minulla ei ole päivämäärää jonka tatuoisin käsivarteen, enkä myöskään ole laittanut merkintöjä kalenteriin tai tehnyt ”x months sober” -päivityksiä mihinkään. Mitään ”tämä oli tässä” -hetkeä ei ollut. En ole käynyt ”pohjalla” tai juonut taloa, eikä kukaan ole painostanut minua olemaan juomatta. (Pikemminkin päinvastoin, kerron kohta.) Koko juttuun ei liity mitään dramaattista, ei edes päätöstä.
Jotakin kuitenkin kai tapahtui vuosi sitten huhtikuussa, koska toimin nyt toisin kuin ennen. Kyseenalaistan mielelläni asioita ja tapoja. Siksi aloin myös miettiä miksi joisin alkoholia. Minulle ei riitä syyksi (enää) että kaikki muutkin, tai että alkoholi ”kuuluu” siihen ja siihen tilanteeseen. Elämääni on tullut uusia asioita, joiden jatkoksi alkoholittomuus sopii luontevasti. Vai olisiko niinpäin että alkoholittomuudesta on alkanut seurata muita hyviä asioita?
Huomasin etten tarvitse alkoholia yhtään mihinkään.
En avaamaan sanaista arkkuani tai pyöristämään pihviaterian makua.
En joudu luopumaan mistään. Janoon haluan juoda muuta.
En oikeastaan edes pidä alkoholin mausta.
Ellei juhlamieli tule muuten kuin alkoholilla niin sitten on
a) paskat juhlat b) juhlijassa vikaa.
Myönnän että näkemäni pelottavat esimerkit ovat vaikuttaneet myös. Haluan elää pitkään ja haluan ennen kaikkea elää terveenä ja selväpäisenä. Kohtuullisen alkoholinkäytön hyödyistä kerrotaan säännöllisesti. Takuita ei tietysti ole mistään, eli miten tahansa, mutten voi uskon että vaikkapa lasi punkkua päivässä -metodi toisi jotakin parannusta elämääni. Saati mikään ”meni kyllä tosi myöhään, huh huh” -ilta. Olen niitä sitäpaitsi ihan tarpeeksi kokenut.
Jos mietit että minkähänlaista se sitten on, elämä ihan ilman alkoholia, niin tässä omat kommenttini.
Hyvää:
– nukun hyvin. Olen aina nukkunut suhteellisen hyvin, mutta nykyään uni on vielä palauttavampaa. Alkoholi vaikuttaa (vaikutti) negatiivisesti uneni laatuun ja jopa uniini.
– monet oudot vatsavaivat ja päänsäryt ovat täysin poissa. Ajattelepa jotakin tilaisuutta missä tarjoillaan ja juodaan alkoholia. Käsi käy jatkuvasti kupilla, napsit sitä sun tätä kulhoista. Njam njam. Seuraavana aamuna saattaa olla hömelö olo. Taas tunkeet jotain epäilyttävää kitusiisi. Ei paljon vatsa kiitä. Pollaa särkee kun uni ei saa tehdä tehtäväänsä.
– kaikki aistit ovat terävämmät, kirkkaammat. Ihan kaikki, etenkin hajuaisti. Tämä on melkein uskomatonta, ja – myönnettäköön – paitsi ihanaa myös välillä hieman rasittavaa.
– tunnen kaikki tunteet ilman filtteriä. Ei se ole toki pelkästään ihanaa, mutta olen iloinen ja ylpeä siitä, että osaan handlata mitä vaan oloja. Se epämääräinen häpeäntunne (mitä mä sanoin sille…näkikö joku kun…paljonkohan kellokin oli…) on historiaa. Olen täysin vastuussa teoistani ja sanoistani, koko ajan. Kuten tiedämme, jo pieni määrä alkoholia vapauttaa monet puhumaan mitä vaan. Se ei aina ole positiivista. Alkoholimelankolia ei kiinnosta myöskään.
– minulla ei koskaan enää ole krapulaa. Ei siis edes sellaista nuutunutta oloa aamulla, kun on juonut vaikka sen yhdenkin lasin liikaa. Jos olen väsynyt, se johtuu jostakin muusta. Mitään ei jää tekemättä siksi että olisi vähän heikko happi. Vuorokaudessa on valtavasti tunteja, maailma on täynnä kaikkea ihanaa ja mielenkiintoista. Paljon muuta, kuin ruttuisia, hikisiä lakanoita.
– kasvojen iho on paljon paremmassa kunnossa, katse on kirkas. Katsokaa ympärillenne (tai peiliin): tietynlaisen pikku pöhötyksen saa loihdittua kasvoilleen seuraavaksi aamuksi jo parilla isolla tuopilla…
– on säästynyt rahaa. Vaikkei joisikaan taloja ja mantuja, niin nopeasti kukin voi laskea miten paljon hyvinkin kohtuullinen alkoholinkäyttö maksaa viikossa, kuukaudessa, vuodessa. Vau mitä kaikkea muuta sillä rahalla saa!
– kuntoni on parempi. Kyllähän se paranee kun lähtee vaikka viikonloppuaamuisin lenkille. Tai perjantai-iltana töiden jälkeen. Kun on levännyt, on energinen. Kun on energinen, jaksaa tehdä. Kun tekee, jaksaa tehdä enemmän. Ihana kierre. Eikä ole jatkuvia flunssia sun muita.
– pinna on pidentynyt valovuodella. Tämä on ihan bonus. Ehkä se syntyy siitä että on kokonaisvaltaisesti tyytyväinen oloonsa. Vastoinkäymiset ja ongelmat eivät tunnu vuorilta.
– valkoiselle paidalle ei tipu punaviiniä! Vitsivitsi…mutta hei, miten usein tätäkin on tapahtunut…Tai on kaatanut punkkulasin jonkun uudelle pöytäliinalle.
Huonoa:
– ei mikään. Siis ihan oikeasti ei yhtään mikään. Melkein kirjoitin että ei voi enää mennä mihinkään missä nautitaan alkoholia, mutta se ei luonnollisestikaan ole totta. Olen mennyt ja viihtynytkin. Ok, olen lähtenyt pois aikaisemmin, mutta minulla on ollut oikein kivaa. Jos muita haittaa etten juo heidän kanssaan, niin se on heidän ongelmansa. Toivoisin myös että ihan vaan seurani riittäisi. Takaan että olen yhtä hullu kuin ennenkin.
Mielenkiintoista/outoa/rasittavaa:
– se miten vahvasti alkoholi liittyy vähän kaikkeen. En sano tätä paheksuen, sanon todeten. En ollut oikein edes tajunnut kaikkia niitä tilanteita joihin alkoholi kuuluu melkein ”pakollisena”.
– joidenkin ihmisten suhtautuminen. Olen tullut siihen lopputulokseen että täysiraittius vaikuttaa olevan melko outo juttu ellei ole raskaana/vakavasti sairas/ollut täysi rapajuoppo ja sitten raitistunut. ”Ootko tullut uskoon?”, on huumorin varjolla minultakin kysytty. Siihen tekee mieli vastata että ”en, vaan uudelleen omaksi itsekseni”. Kovin moni tiedustelee koska ”normalisoidun”. Yleinen kysymys on vanha tuttu MIKSI. Osoittaisi melko huonoa makua kysyä miksi joku juo, mutta juomattomuuden syytä sopii tivata.
– tyrkyttäjät. ”Ota nyt edes yksi seuraksi”. Voin ottaa, mutten tuota samaa kuin sinä. Onneksi suurin osa ihmisistä uskoo kerrasta. Pöllömmät tyrkyttävät moneen kertaan, kun eivät kai voi uskoa kuulemaansa. Moni alkaa selittää miksi itse juo. Kun sanon EI tarjotulle juomalle ei se tarkoita sitä että sanon EI sinulle, jollekin tilaisuudelle, yhdessäololle. En tyrkytä valintaani kenellekään, enkä siitä juuri edes puhu ja toivon hartaasti ettei kukaan minun seurassani tuntisi tarvetta perustella omia valintojaan.
p i i l o m a j a 
Allekirjoitan joka sanan! Lopetin alkoholinkäytön vuoden alussa ja tuntuu,etten enää tulekaan juomaan. Toisaalta en ole päättänyt mitään, juon jos huvittaa. Toistaiseksi ei ole huvittanut, näin on hyvä.
Kirsika: ihan sama minulla, en ole päättänyt etten juo, mutta en tee mitään se eteen että joisin! Ajatus tuntuu yhtä oudolta kuin että alkaisin polttaa tarjottua sikaria.
Minulle on käynyt myös vähän samoin, kun olen muuttunut/muuttanut elämäntapojani alkoholi on jäänyt pois ensin pikku hiljaa. Ja nyt jotenkin en välitä ottaa edes muodon vuoksi lasillista. Minusta on tullut vahvempi ja voin olla erilainen/aiheuttaa kummastusta. Kaikenlaisia kommentteja olen myös kuullut. Kertoo enemmän kommentin antajista kuin minusta.
Juoksemaan en vielä ole alkanut…
Susku: Kun hiljaa päässään tunnustelee sitä kuka on, mitä haluaa, mikä on tärkeää niin tietää kyllä mitä kohti mennä ja mitä karttaa. Ei siinä mitään päätöksiä oikeastaan tarvita. Alkuun kommentit hiukan satuttivatkin. Enää lähinnä huvittavat silloin kun eivät säälitä. Kummastuksen aiheuttaminen on muuten antoisaa! Siis todella mielenkiintoista.
Minä en ole oikeen koskaan juonut. Olen aina ihmetellyt sitä, että juomisen piikkiin laitetaan huonot tavat ja sanomiset ja kaikki muukin tolloilu, mitä tulee tehtyä. En voi kuvitella, että itse voisin syyttää alkoholia valinnoistani. Yritin aloittaa viinit viime vuonna mutta en tykkää, joten ne ovat jääneet. Siideriä saatan pizzan kanssa ottaa, se sopii jotenkin mun makuun. Mieluiten kyllä alkoholittomana sekin. 🙂
Minua on kyllä kaiketi aina pidetty vähän outona lintuna mutta ei se haittaa, kunhan itse on sujut omien valintojensa kanssa.
Pieta: oudot linnut lentävät kauniisti. Ei mitään häpeämistä.
h
kati
en tiedä miten siellä belgiassa on, mutta ainakin täällä suomessa viinaan on melkein mahdotonta suhtautua jotenkin iisisti. juominen ja juomattomuus on molemmat hirveän latautuneita asioita.
en ole koskaan tajunnut, miksi kovaa viinapäätä arvostetaan jonkinlaisena ansiona tai lahjana. mulla on suvussa sitä uhoa monesssa polvessa, eikä se ole johtanut mihinkään kivaan.
sitten taas toisaalta huomaan jopa nauttivani jostakin elokuvan kohtauksesta, jossa alkoholismi ja yksinäisyys näyttäytyvät sekä surullisena että humoristisena elementtinä esimerkiksi juhannuksena, kun suomalainen mies sammuu ja mätkähtää kasvot edellä viljapeltoon.
on niin monenlaisia tapoja juoda. toisessa laidassa on james bondin cocktail-eleganssi, toisessa suomalainen kalsarikännejä vetävä masa. me ollaan sun kanssa varmaankin jonkinlaisia kummajaisia juomattomuudessamme, mutta ehkä juuri siksi voin allekirjoittaa koko tuon rimpsun, minkä kirjoitit.
mulle juomattomuus on ainoa mahdollisuus siksi, että haluan olla tajuinen ja tietoinen. se, että tunnen olevani liikaa riippuvainen jostakin, nakertaa itsetuntoa. riippuvuudella en nyt tarkoita esimerkiksi joka-aamuisia duchy organic -keksejä, koska niitä ilman ei ihmisen ehkä tarvitsekaan olla…..
meri, minulla on aina paikka sydämessäni kaikille Suomi -iskelmille joissa liipataan (tai joiden pääasia on) viinaa.
Ja niitähän on paljon.
Se joka ei juo on paitsi täysillä tajuinen ja tietoinen myös aina vapaa. Esimerkiksi koska vaan hyppäämään autoon ja ajamaan.
Vielä tuli mieleen että tavan vuoksi juominen on jollakin tapaa tyhmintä mitä on. Siis että aikuiset ihmiset juo muiden seuraksi jossakin tilanteessa koska niin nyt vaan pruukataan tehdä. Tässähän ei sinällään vielä olisi mitään tyhmää mutta kun ihmisten kanssa juttelee niin moni sanoo ettei haluaisi ottaa edes sitä yhtä tarjottua lasia mutta kun ei kehtaa kieltäytyä. Mulle on sanottu muutaman kerran: ”ihanaa kun sää en ota niin munkaan ei tarvi”.
Onhan se ihan pimeetä että joku tekee vastoin tahtoaan vain siksi ettei ”herätä huomiota” tai ”vaikuta epäkohteliaalta”!