En ole noin vuoteen juonut alkoholia. Minulla ei ole päivämäärää jonka tatuoisin käsivarteen, enkä myöskään ole laittanut merkintöjä kalenteriin tai tehnyt ”x months sober” -päivityksiä mihinkään. Mitään ”tämä oli tässä” -hetkeä ei ollut. En ole käynyt ”pohjalla” tai juonut taloa, eikä kukaan ole painostanut minua olemaan juomatta. (Pikemminkin päinvastoin, kerron kohta.) Koko juttuun ei liity mitään dramaattista, ei edes päätöstä.
Jotakin kuitenkin kai tapahtui vuosi sitten huhtikuussa, koska toimin nyt toisin kuin ennen. Kyseenalaistan mielelläni asioita ja tapoja. Siksi aloin myös miettiä miksi joisin alkoholia. Minulle ei riitä syyksi (enää) että kaikki muutkin, tai että alkoholi ”kuuluu” siihen ja siihen tilanteeseen. Elämääni on tullut uusia asioita, joiden jatkoksi alkoholittomuus sopii luontevasti. Vai olisiko niinpäin että alkoholittomuudesta on alkanut seurata muita hyviä asioita?
Huomasin etten tarvitse alkoholia yhtään mihinkään.
En avaamaan sanaista arkkuani tai pyöristämään pihviaterian makua.
En joudu luopumaan mistään. Janoon haluan juoda muuta.
En oikeastaan edes pidä alkoholin mausta.
Ellei juhlamieli tule muuten kuin alkoholilla niin sitten on
a) paskat juhlat b) juhlijassa vikaa.
Myönnän että näkemäni pelottavat esimerkit ovat vaikuttaneet myös. Haluan elää pitkään ja haluan ennen kaikkea elää terveenä ja selväpäisenä. Kohtuullisen alkoholinkäytön hyödyistä kerrotaan säännöllisesti. Takuita ei tietysti ole mistään, eli miten tahansa, mutten voi uskon että vaikkapa lasi punkkua päivässä -metodi toisi jotakin parannusta elämääni. Saati mikään ”meni kyllä tosi myöhään, huh huh” -ilta. Olen niitä sitäpaitsi ihan tarpeeksi kokenut.
Jos mietit että minkähänlaista se sitten on, elämä ihan ilman alkoholia, niin tässä omat kommenttini.
Hyvää:
– nukun hyvin. Olen aina nukkunut suhteellisen hyvin, mutta nykyään uni on vielä palauttavampaa. Alkoholi vaikuttaa (vaikutti) negatiivisesti uneni laatuun ja jopa uniini.
– monet oudot vatsavaivat ja päänsäryt ovat täysin poissa. Ajattelepa jotakin tilaisuutta missä tarjoillaan ja juodaan alkoholia. Käsi käy jatkuvasti kupilla, napsit sitä sun tätä kulhoista. Njam njam. Seuraavana aamuna saattaa olla hömelö olo. Taas tunkeet jotain epäilyttävää kitusiisi. Ei paljon vatsa kiitä. Pollaa särkee kun uni ei saa tehdä tehtäväänsä.
– kaikki aistit ovat terävämmät, kirkkaammat. Ihan kaikki, etenkin hajuaisti. Tämä on melkein uskomatonta, ja – myönnettäköön – paitsi ihanaa myös välillä hieman rasittavaa.
– tunnen kaikki tunteet ilman filtteriä. Ei se ole toki pelkästään ihanaa, mutta olen iloinen ja ylpeä siitä, että osaan handlata mitä vaan oloja. Se epämääräinen häpeäntunne (mitä mä sanoin sille…näkikö joku kun…paljonkohan kellokin oli…) on historiaa. Olen täysin vastuussa teoistani ja sanoistani, koko ajan. Kuten tiedämme, jo pieni määrä alkoholia vapauttaa monet puhumaan mitä vaan. Se ei aina ole positiivista. Alkoholimelankolia ei kiinnosta myöskään.
– minulla ei koskaan enää ole krapulaa. Ei siis edes sellaista nuutunutta oloa aamulla, kun on juonut vaikka sen yhdenkin lasin liikaa. Jos olen väsynyt, se johtuu jostakin muusta. Mitään ei jää tekemättä siksi että olisi vähän heikko happi. Vuorokaudessa on valtavasti tunteja, maailma on täynnä kaikkea ihanaa ja mielenkiintoista. Paljon muuta, kuin ruttuisia, hikisiä lakanoita.
– kasvojen iho on paljon paremmassa kunnossa, katse on kirkas. Katsokaa ympärillenne (tai peiliin): tietynlaisen pikku pöhötyksen saa loihdittua kasvoilleen seuraavaksi aamuksi jo parilla isolla tuopilla…
– on säästynyt rahaa. Vaikkei joisikaan taloja ja mantuja, niin nopeasti kukin voi laskea miten paljon hyvinkin kohtuullinen alkoholinkäyttö maksaa viikossa, kuukaudessa, vuodessa. Vau mitä kaikkea muuta sillä rahalla saa!
– kuntoni on parempi. Kyllähän se paranee kun lähtee vaikka viikonloppuaamuisin lenkille. Tai perjantai-iltana töiden jälkeen. Kun on levännyt, on energinen. Kun on energinen, jaksaa tehdä. Kun tekee, jaksaa tehdä enemmän. Ihana kierre. Eikä ole jatkuvia flunssia sun muita.
– pinna on pidentynyt valovuodella. Tämä on ihan bonus. Ehkä se syntyy siitä että on kokonaisvaltaisesti tyytyväinen oloonsa. Vastoinkäymiset ja ongelmat eivät tunnu vuorilta.
– valkoiselle paidalle ei tipu punaviiniä! Vitsivitsi…mutta hei, miten usein tätäkin on tapahtunut…Tai on kaatanut punkkulasin jonkun uudelle pöytäliinalle.
Huonoa:
– ei mikään. Siis ihan oikeasti ei yhtään mikään. Melkein kirjoitin että ei voi enää mennä mihinkään missä nautitaan alkoholia, mutta se ei luonnollisestikaan ole totta. Olen mennyt ja viihtynytkin. Ok, olen lähtenyt pois aikaisemmin, mutta minulla on ollut oikein kivaa. Jos muita haittaa etten juo heidän kanssaan, niin se on heidän ongelmansa. Toivoisin myös että ihan vaan seurani riittäisi. Takaan että olen yhtä hullu kuin ennenkin.
Mielenkiintoista/outoa/rasittavaa:
– se miten vahvasti alkoholi liittyy vähän kaikkeen. En sano tätä paheksuen, sanon todeten. En ollut oikein edes tajunnut kaikkia niitä tilanteita joihin alkoholi kuuluu melkein ”pakollisena”.
– joidenkin ihmisten suhtautuminen. Olen tullut siihen lopputulokseen että täysiraittius vaikuttaa olevan melko outo juttu ellei ole raskaana/vakavasti sairas/ollut täysi rapajuoppo ja sitten raitistunut. ”Ootko tullut uskoon?”, on huumorin varjolla minultakin kysytty. Siihen tekee mieli vastata että ”en, vaan uudelleen omaksi itsekseni”. Kovin moni tiedustelee koska ”normalisoidun”. Yleinen kysymys on vanha tuttu MIKSI. Osoittaisi melko huonoa makua kysyä miksi joku juo, mutta juomattomuuden syytä sopii tivata.
– tyrkyttäjät. ”Ota nyt edes yksi seuraksi”. Voin ottaa, mutten tuota samaa kuin sinä. Onneksi suurin osa ihmisistä uskoo kerrasta. Pöllömmät tyrkyttävät moneen kertaan, kun eivät kai voi uskoa kuulemaansa. Moni alkaa selittää miksi itse juo. Kun sanon EI tarjotulle juomalle ei se tarkoita sitä että sanon EI sinulle, jollekin tilaisuudelle, yhdessäololle. En tyrkytä valintaani kenellekään, enkä siitä juuri edes puhu ja toivon hartaasti ettei kukaan minun seurassani tuntisi tarvetta perustella omia valintojaan.